Tänä vuonna kirjakesäni pääsi alkamaan vasta varsin myöhään, koska kevään ja alkukesän aikana ehdin lukea vain romaaneja, jotka minun täytyi lukeja kirjallisuuden kursseja varten. Kun viimein pääsin täysin vapaasti valitsemaan lukemiseni, löysin kirjahyllystäni romaanin Sonaatti Miriamille (Sonata for Miriam, 2008), jonka olen saanut lahjana äidiltäni aiemmin tänä vuonna. Ruotsalainen kirjailija Linda Olsson ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta tämän romaanin luettuani hänen nimensä täytyy painaa korvan taakse vastaisuuden varalle.
Romaanin päähenkilö on keski-iän ohittanut Adam Anker, joka on päätynyt asumaan Uuteen-Seelantiin töiden perässä. Työ ei kuitenkaan ole ollut ainut syy muutolle, vaan hän on paennut pienen tyttärensä kanssa entistä elämäänsä toiselle puolelle maailmaa. Tyttärensä kuolinpäivänä Adam törmää yllättäen johtolankaan, joka saa hänet tutkimaan vaiettua ja salattua menneisyyttään. Tutkimusmatka johdattaa hänet Wellingtonista Krakovan kautta Tukholman saaristoon. Viimein Adam saa vastauksia mieltään vaivanneisiin kysymyksiin ja saa tietää totuuden omista juuristaan.
Lukemista aloittaessani tuntuu, että tarina etenee kovin hitaasti. Melko nopeasti pääsen kuitenkin sisään romaanin maailmaan ja rauhallisuus alkaa tuntua miellyttävältä. Pian alkaa myös tapahtua ja romaania tekee mieli lukea vauhdilla. Tunnelma on jännittyneen odottava. Kaikki on kerrottu hyvin hienovaraisesti ja tietoja Adamin menneisyydestä tiputetaan lukijalle lopulta juuri sopivassa tahdissa. Teoksessa tärkeäksi nousee hiljaisuuden teema, henkilöillä on ollut tapana vaieta erityisesti vaikeista asioista. Romaanissa hiljaisuuden ja kerrotun suhde on tasapainossa. Vaiettu menneisyys paljastuu, mutta tulevaisuudesta lukijalle ei paljasteta liikoja.
Tunnelmaltaan romaani tuo minulle mieleen Carlos Ruiz Zafónin hieman mystiset romaanit. Tarinassa on sopivassa määrin mukana kaikuja historiasta sekä tuulahduksia maailman eri kolkista. Kirja on vaikuttava ja ehkäpä paras tänä vuonna lukemani romaani, ehdottomasti vähintäänkin yksi parhaimmista. Minut kirja yllätti kertojanvaihdoksella, mitä aluksi vierastin, mutta joka osoittautuikin erinomaiseksi vedoksi. Romaani on parhaimmillaan, kun sitä voi lukea kiireettömästi nautiskellen. Kyseessä on tarina, joka jää mieleen kaikumaan vielä lukemisen jälkeenkin. Tätä jos mitä voi kutsua laatulukemiseksi eli vaikka lukisit vain harvoja ja valittuja romaaneja, tässä on erittäin vahva kandidaatti. Tähtiä annan teokselle neljä viidestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti