Amour

Vuosipäivän leffavalinnaksi sopi nimensä puolesta hyvin ranskankielinen elokuva Rakkaus (Amour, 2012). Elokuva kertoo vanhasta pariskunnasta Annesta (Emmanuelle Riva) ja Georgesista (Jean-Louis Trintignant), joiden elämä muuttuu, kun Anne saa eräänä päivänä kesken aamiaisen sairaskohtauksen. Nainen joutuu leikkaukseen, mutta hänen kuntonsa ei palaa entiselleen. Anne pakottaa miehensä lupaamaan, ettei tämä laita häntä enää sairaalaan. Georges ei tahtoisi tehdä moista lupausta, mutta vaimo ei anna periksi.

Aluksi Georges pitää itse huolta vaimostaan, mutta hänkin on jo vanha eikä hänen kuntonsa riitä vaimon hoitamiseen yksin kotona. Niinpä mies palkkaa hoitajan käymään heidän kotonaan muutaman kerran viikossa. Parin aikuinen tytär Eva (Isabelle Huppert) on murheissaan äitinsä tilan vuoksi, mutta Georges ei jaksa kantaa tyttären murheita omiensa lisäksi. Tytär kyseenalaistaa äidin kotihoidon, mikä aiheuttaa kitkaa isän ja tyttären välille. 

Elokuvan tarina on kaunis, mutta surullinen. On selvää, että Anne ja Georges rakastavat toisiaan, mutta miten rakkaus kestää sairauden edetessä? Pystyykö Georges pitämään vaimolleen antamansa lupauksen ja mitkä ovat stressaavan tilanteen seuraukset? Elokuva muistuttaa tilanteesta, joka on tuttu yhä useammalle nyky-yhteiskunnassa. Vanhenemisen tuomat vaivat ja yllättävä sairastuminen ovat tapahtumia, joihin ei aina ole helppoja ja yksiselitteisiä ratkaisuja. 

Rakkaus on hidastempoinen elokuva, mikä sopii teemaan, mutta saattaa varsinkin aluksi hieman hämmentää. Elokuvan lopetus on sopivan avoin ja saa katsojan ajattelemaan, mikä on mielestäni aina hyvä piirre. Tarina on pelottavan realistinen kuvaus vanhuudesta ja täytyy vain toivoa, ettei sama kohtalo osu omalle kohdalle. Elokuvalle annan maltilliset 3 ja puoli tähteä viidestä, koska leffa on omaan makuuni aika surumielinen enkä oikein tiedä mitä mieltä olen elokuvan loppuratkaisusta. Elokuvan erinomaisuudesta kertovat lukuisat loistavat arviot eri medioissa sekä parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinto.    

The Bling Ring

Olin innolla odottanut pääseväni katsomaan Sofia Coppolan uusinta elokuvaa The Bling Ring (2013). Leffa perustuu tositapahtumiin ja kertoo kalifornialaisesta lukioikäisestä kaveriporukasta. Nuoret viettävät ulospäin varsin hohdokasta elämää, johon kuuluvat kalliit muotivaatteet, biletys ja julkkisten ihannointi. Hyvin kaukana omasta nuoruudestani, mutta ilmeisesti arkipäivää tietyissä piireissä LA:n alueella. Törsäilevää elämäntyyliään nuoret rahoittavat murtautumalla Hollywoodissa julkimoiden koteihin ja varastamalla tavaraa ja käteistä. Nuorille kyseessä on tapa pitää hauskaa eivätkä he tunnu potevan huonoa omatuntoa tekojensa vuoksi. 

Leffan päähenkilönä ja ainoana samastuttavana henkilönä voi pitää lukion uutta tulokasta, epävarmaa Marcia (Israel Broussard). Heti ensimmäisenä koulupäivänä itsevarma Rebecca (Katie Chang) ottaa uuden pojan siipiensä suojiin. Aluksi Rebecca ja Marc tekevät murtoja kahdestaan, mutta pian mukaan haluavat muutkin kaverit: adoptiosisarukset Nicky (Emma Watson) ja Sam (Taissa Farmiga) sekä Chloe (Claire Julien). Porukka tutkii etukäteen netistä idoleidensa kotiosoitteet ja menee heidän luokseen, kun asukkaat ovat poissa kotoa. Perillä he omien sanojensa mukaan "shoppailevat" eli ottavat mukaansa haluamiaan vaatteita, koruja, asusteita sekä käteistä, jolla he ostavat kaupoista lisää vaatteita ja juhlivat yökerhoissa. 

Coppolan elokuva esittää eräänlaisen ajankuvan. Nuorilla on pakkomielle kuuluisuudesta ja loistokkaasta elämästä. Vihjeet viittaavat harvinaisen tyhmään nuorisojoukkoon, joka ei tunnu kertaakaan ajattelevan tekojensa seurauksia tai tajua tekevänsä jotain väärää. Toisten koteihin he menevät sisään avoimista ovista ja onko muka väärin varastaa Paris Hiltonilta, kun hänellä on niin paljon tavaraa joka tapauksessa. Typeriltä vaikuttavat myös julkkikset: kannattaako ovia ja ikkunoita jättää auki, kun ei itse ole kotona? 

Elokuvan aihe on kiinnostava, mutta leffa on juonensa puolesta aivan liian tylsä. Onneksi elokuva on lyhyt, sillä jo puolessatoista tunnissa leffan kaava tulee selväksi: murto ja juhlintaa, murto ja shoppailua. Marcin henkilöhahmo on ainoa, joka herättää katsojan kiinnostuksen ja saa osakseen myös sympatiaa. Hän on myös ainut, joka ei osallistu murtoihin ilman omantunnontuskia omasta halustaan, vaan osittain ryhmän painostuksen vuoksi.  

Plussaa leffa saa menevästä musiikista. Myös julkkisten esiintyminen itsenään elokuvassa lisää aitouden tuntua. Leffa on ihan ok kerran katsottavaksi, mutta mikään mestariteos kyseessä ei ole. Elokuva osoittaa sen, miten joukossa tyhmyys todellakin tiivistyy. Tähtiä leffalle annan kaksi viidestä.   

Yhdysvaltojen turnee, osa 2/2: Las Vegas ja Los Angeles

Yhdysvaltojen reissua suunnitellessamme selvää oli, että vietämme mahdollisimman paljon aikaa Coloradossa ja Grand Junctionissa ystävien luona. USA:ssa kuitenkin nähtävää riittää ja koska Atlantin taakse ei kovin usein pääse, halusimme mahdollisuuksien mukaan matkustaa myös Yhdysvaltojen sisällä. Matkakohteiksi valikoituivat Las Vegas ja Los Angeles, koska Grand Junctionista oli lentoyhteys Vegasiin ja sieltä edelleen kohtuullinen bussimatka Losiin. Molemmissa kaupungeissa olin itse käynyt jo oman vaihtovuoteni aikana, mutta milloinpa suurkaupungista saisi tarpeekseen yhdellä vierailukerralla?

Las Vegasissa majoituimme Excalibur-hotelliin, koska se sijaitsi hyvällä paikalla Las Vegas Stripillä lähellä kuuluisia hotelleja ja lentokenttää. Perustallaajalle helposti kelpaa mikä tahansa alueen hotelleista, jotka ovat kaikki hienoja ja hyvinvarustettuja kasinoineen, ravintoloineen ja kauppoineen. Jokainen hotelli on kuin oma minimaailmansa, ja lomansa voisi helposti viettää poistumatta kertaakaan omasta hotellista, koska kaikki tarvittava on kätevästi saman katon alla. Muissa hotelleissa kannattaa kuitenkin vierailla, sillä jokainen on nähtävyys sinänsä. Valtavat hotellit on rakennettu vieri viereen ja joidenkin hotellien välillä kulkee käytäviä tai siltoja, ettei hotellista toiseen siirryttäessä tarvitse edes vaivautua ulos asti. Kesällä tämä voi välillä olla ihan hyväkin asia ulkoilman kuumuuden vuoksi, sillä meidänkin lomamme aikana lämpötila oli huimat +40 tai vähän päälle. 

Excalibur-hotelli linnateemoineen

New York New York -hotelli

Myös Pariisi on tuotu Vegasiin

Ruoka on yksi Vegasin suurimmista iloista ja koska kaupunki on pahimmanlaatuisena turistirysänä melko kallis matkakohde, pelkästään syöminen tekee matkabudjettiin melkoisen loven. Tietysti ruokaa saa halvemmalla pikkuisista marketeista tai pikaruokapaikoista, mutta omana periaatteenani on, että lomalla syödään kunnolla ulkona eikä hotellihuoneessa valmisteta ruokia. Aamu alkoi usein McDonald'silla tai Starbucksilla, iltapäivällä syötiin jotain nälkätason mukaan ja illalla syötiin kunnolla ravintolassa. Shoppailu kaupungissa on kallista eikä mitään isompaa kannata ostaa hotellien kaupoista, sillä vastaavaa matkamuistokrääsää saa pienistä kaupoista toisella puolella katua murto-osalla hotellien hinnoista. Aurinkoa rakastavien kannattaa muistaa hotellien hienot allasalueet, mikäli aavikon kuiva kuumuus ei ole liikaa. Isotkin allasalueet täyttyvät kuitenkin jo aamusta, joten oma allaspaikka täytyy varata ajoissa. 

Aamupala

Välipala

Illallisella hotellin buffetissa

Ja viimein jälkiruoka kruunaa päivän!

Vegasista matka jatkui bussilla Los Angelesiin. Olimme etukäteen varanneet huoneen tyypillisestä amerikkalaisesta motellista. Meille majoituksen sijainti ja hinta olivat tärkeimpiä valintakriteerejä, joten valitsimme edullisen motellin Hollywoodista läheltä meitä kiinnostaneita nähtävyyksiä. Valinta olikin oikein onnistunut, sillä motelli sijaitsee kuuluisan Walk of Famen nurkilla ja TCL Chinese Theatre ja lähin metroasema ovat vain lyhyen kävelymatkan päässä. Motellin lähistöllä oli paljon erilaisia pikaruokapaikkoja ja kahviloita, muttei niinkään varsinaisia ravintoloita. Niinpä Losissa tuli syötyä melkoista mättöä, mutta ruoka oli aina hyvää ja edullista.

Majapaikkamme Hollywood Best Inn

Los Angelesissa halusimme heti ensimmäisenä vierailla Universal Studios -teemapuistossa. Tähän kohteeseen kannattaa varata kunnolla aikaa tai rahaa, sillä peruslippu maksaa yli 80 dollaria ja mikäli jonottaminen laitteisiin ja esityksiin ei kiinnosta, voi halutessaan ostaa huomattavasti kalliimman erikoislipun. Puisto on todella suosittu ja jonotusajat eri laitteisiin ja esityksiin vaihtelivat 20 minuutista jopa kahteen tuntiin, vaikka olimme koettaneet välttää pahimpia ruuhkia menemällä puistoon maanantaina. Puisto on kuitenkin parista miinuspuolesta huolimatta ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka ja itse vierailin siellä jo toista kertaa. Studioilla pääsee tutustumaan elokuvien ja TV-sarjojen kuvauspaikkoihin ja Studio Tourilla katsellaan usein hetken verran oikean sarjan kuvauksia. Teemapuiston laitteet ovat minun makuuni aika hurjia, joten aivan pieniä lapsia en itse puistoon ottaisi mukaan. Valitettavasti Universal Studiosilta ei ole tarjota kovin paljoa kuvamateriaalia, koska juuri tänä päivänä kameramme akku oli harmillisesti unohtunut laturiin. 

Katukuvaa Wisteria Lanelta, Universal Studios Hollywood

Teemapuiston Simpsonit-ajelu otti kunnolla mahanpohjasta

The Blues Brothers veti puistossa muutaman shown päivässä

Universal Studios oli ainoa paikka, jonne matkustimme metrolla kävelyn sijaan. Motellimme sijaitsi aivan lähellä Hollywood Boulevardia, jolla sijaitsee myös Hollywood Walk of Fame. Kuuluisien nimien koristamia tähtiä oli siis ripoteltu yhteensä pari tuhatta tien varteen usean mailin pituudelta. Lähtöämme seuraavana päivänä Jennifer Lopez sai tielle oman tähtensä parin korttelin päähän motellistamme ja paikalle olisi hyvin voinut mennä laatan julkistamista seuraamaan, jos vain olisimme vielä kaupungissa olleet.

Kuva kertoo kaiken

Hollywood Boulevardin varrella piipahdimme myös TCL Chinese Theatren etupihalla, joka on päällystetty julkkisten terveisillä sekä heidän käden- ja jalanjäljillään. Laattoja on kertynyt paljon vuosikymmenten varrella ja omat terveisensä pihalle ovat jättäneet lukuisat filmitähdet kuten Marilyn Monroe, Johnny Depp ja Harry Potter - sekä Twilight-tähdet. Teatterin vieressä on myös yksi Madame Tussaudsin vahakabineteista, jossa myös vierailimme. Edellä mainittujen kohteiden välittömässä läheisyydessä Hollywood Boulevardilla sijaitsee myös iso ostoskeskus Hollywood & Highland Center sekä lukuisia yksittäisiä vaateliikkeitä yms., joten alue on erinomainen myös shoppailun kannalta. Jos julkkisten bongailu tai heidän asuntojensa katselu kiinnostaa, samalta alueelta lähtee myös valtava määrä erilaisia kiertoajeluita, jotka ovat erikoistuneet tämänkaltaisiin aktiviteetteihin. 

Isän suosikkinäyttelijän terveiset Chinese Theatren pihalla

Suurin osa vahanukeista näytti kovasti esikuviltaan Madame Tussaudsilla

Kiertoajelulla näkyi melkoisia lukaaleja, kuvassa Kim Kardashianin "talo"

Kaiken kaikkiaan viikon yhdistetty matka Las Vegasiin ja Los Angelesiin oli upea, nähtävää ja koettavaa riitti paljon. Kaupungit ovat keskenään täysin erilaisia. Las Vegasissa kaikki on viimeisen päälle hienoa, mutta hintataso myös sen mukaista. Turistien tuntema Vegas on keskittynyt varsin pienelle alueelle, joten liikkuminen kävellen on helppoa ellei paahtava helle ime kaikkia mehuja. Los Angeles sopii aktiivisempaan lomaan, sillä tekemistä ja nähtävää löytyy paljon, mutta kaikki on levittäytynyt isolle alueelle.  Jos olisimme viettäneet kaupungissa päivänkään enemmän, olisin halunnut käydä myös Tyynenmeren rannalla. Nyt kyseinen retki jäi tekemättä ajanpuutteen ja sen yksinkertaisen seikan vuoksi, että kulkeminen rannalle olisi ollut monimutkaisempaa kuin liikkua kävellen Hollywoodin ydinalueella motellin läheisyydessä. Las Vegasille antaisin arvosanaksi 3,5 ja Los Angelesille 4. Ensimmäisen miinukseksi koituu kalleus ja autenttisuuden puute, toisessa puolestaan tunsin välillä oloni turvattomaksi. Paremmaksi Los Angeles pistää monipuolisuudellaan. Molemmat kaupungit ovat kuitenkin näkemisen arvoisia, mikäli mahdollisuus matkustamiseen joskus tarjoutuu.