tiistai 29. tammikuuta 2013

Candace Bushnell: Carrien nuoruusvuodet

Kerran aiemmin olen tarttunut Candace Bushnellin kirjaan (joskaan en enää edes muista mihin), joka kuitenkin jäi minulta jo varhaisessa vaiheessa kesken. Suurena Sinkkuelämää-fanina halusin kuitenkin antaa kirjailijalle toisen mahdollisuuden, kun bongasin kirjastosta romaanin Carrien nuoruusvuodet (2010). Kirjan kansi oli yksinkertaisesti liian houkutteleva ohitettavaksi (ja minähän valitsen suurimman osan lukemistani kirjoista etupäässä kannen perusteella). 


Romaani kertoo nimensä mukaisesti Sinkkuelämää-sarjan päähenkilön Carrie Bradshawn nuoruudesta, tarkemmin sanottuna viimeisestä lukiovuodesta. Carrie on vitsikäs tyttö, jota kiinnostavat erityisesti koulun uusi oppilas, salaperäinen Sebastian, sekä kirjoittaminen. Mikään suosittu tai koulun kaunein tyttö Carrie ei ole, mutta hänellä on oma tiivis ja omaperäinen kaveriporukkansa, joka pitää yhtä ja joutuu jos jonkinmoisiin kommelluksiin ja kiperiin tilanteisiin. Vuoden aikana porukan yhtenäisyyttä ja ystävyyttä koetellaan, kun parisuhteita muodostuu ja katkeaa ristiin rastiin. Vuoden lopuksi selviää ketkä ovat todellisia ystäviä ja luottamuksen arvoisia.  

Carrie on päättänyt alkaa kirjailijaksi, mutta lukion viimeisen luokan alussa haave tuntuu vielä melko kaukaiselta. Carrie saa eräänlaiseksi mentorikseen Brownissa opiskelevan Georgen, joka rohkaisee häntä tavoittelemaan unelmaansa määrätietoisesti. Carrie yrittää parhaansa mukaan pitää katseensa tavoitteessaan, mutta se on välillä vaikeaa, koska uusi poikaystävä vie suuren osan vapaa-aikaa ja omasta pikkusiskostakin on kovaa vauhtia kehkeytymässä kapinoiva nuorisorikollinen. Nähtäväksi - tai luettavaksi - jää riittääkö Carrien itsekuri vai uhkaako unelma luisua yhä vain kauemmaksi. 

Pitkän aikaa kirjaa lukiessani olen kahden vaiheilla, enkä oikein osaa päättää, pidänkö kirjasta vai en. Pikku hiljaa kirja alkaa kuitenkin voittaa minut puolelleen kunnes en malttaisi odottaa, että pääsen taas jatkamaan lukemista. Alussa kirja tuntui jokseenkin lapselliselta (vaikka lainasin sen aikuisten osastolta), mutta tarinan edetessä päähenkilö kasvaa vieden samalla epäröivän tunteeni mukanaan. Carrie ajautuu moniin hauskoihin tilanteisiin ja vuoden aikana hänestä kehittyy uskalias nuori nainen, joka ei pelkää hätkähdyttää epäilijöitä. 

Kirjan luvut on rakennettu hyvin ja ne muodostavat aina oman pikku kokonaisuutensa, vaikka tarina eteneekin koko ajan aiempaan nojaten, vähän samaan tapaan kuin tv-sarjan jaksot. Selvästikin kirjailija ansaitsi toisen mahdollisuuden ja saatanpa jatkossakin lainata hänen kirjojaan, jos kohdalle sattuu osumaan. Romaanille annan tähtiä kolme ja puoli viidestä.


maanantai 14. tammikuuta 2013

Avain Italiaan

Viikonloppuna katsoin siskoni ja äitini kanssa elokuvan Avain Italiaan (2011). Elokuva on kuvattu Britanniassa, Italiassa ja Intiassa ja näyttelijät ovat Mikko Leppilampea lukuun ottamatta ulkomaalaisia. Elokuvan on kuitenkin käsikirjoittanut ja ohjannut suomalainen Rosa Karo. Onneksi elokuva ei kuitenkaan muistuta tyypillisiä synkkiä kotimaisia elokuvia, vaan on pikemminkin värikäs aikuisten satu. Leffa on voittanut lukuisia palkintoja ulkomaisilla elokuvafestivaaleilla.  

Elokuva kertoo 19-vuotiaasta orpotytöstä Cabellasta (Gwendolyn Anslow), joka saa ottosetänsä Maxin kuoltua perinnöksi salaperäisen avaimen. Perintö johdattaa nuoren naisen Britanniasta aurinkoiseen Italiaan pittoreskiin Cabella-nimiseen kylään, missä sijaitsevaan villaan avain sopii. Kylässä Cabella ystävystyy kolmen ikäisensä siskoksen kanssa, joiden avulla nainen pääsee kiinni elämään kylässä ja tutustuu sen asukkaisiin. Pikku hiljaa Cabella saa tietää uusia asioita perheestään ja sukulaisistaan, joista hän ei ole tiennyt mitään. 


Avain Italiaan on ihastuttava elokuva, joka johdattaa katsojan haaveilemaan vieraista maista, lämmöstä ja autuaasta joutilaisuudesta. Visuaalisesti leffa on kuin värikäs, makea sokerikarkki. Elokuvan tunnelma on haaveileva ja arvoituksellinen. Elokuva henkii myös vanhan ajan nostalgiaa. Cabella ehtii juuriensa tutkimisen lisäksi kokea myös romantiikkaa, mistä saavat osansa myös hänen uudet ystävänsä. Elokuva ei ilmeisesti kuitenkaan ole liian lässy, sillä myös isäni kertoi pitäneensä elokuvasta, jonka hän oli aiemmin katsonut elokuvissa äitini kanssa.

Suosittelen elokuvaa erityisesti heille, jotka kaipaavat pakomatkaa pimeästä ja kylmästä Suomen talvesta. Elokuva on ihanan unelmoiva ja sopii hyvin vaikkapa tyttöjen iltana katsottavaksi. Leffalle annan neljä tähteä viidestä.   

torstai 3. tammikuuta 2013

Kira Poutanen: Rakkautta on the rocks ja Rakkautta borealis

Viime päivinä olen lukenut Ranskassa asuvan Kira Poutasen kaksi uusinta kirjaa Rakkautta on the rocks (2011) ja Rakkautta borealis (2012). Molemmat kertovat suomalaisesta, mutta ulkomailla asuvasta Lara Autiosta, jonka elämänvaiheista on aiemmin julkaistu myös kirjat Rakkautta au lait (2009) ja Rakkautta al dente (2010). Aiemmissa romaaneissa päähenkilö Lara seikkailee Pariisissa ja Caprilla, kun taas nyt lukemissani miljöinä ovat New York sekä uusimmassa Suomen Lappi. 

Lara on suoraan sanottuna melko onneton hahmo, joka onnistuu aina sähläämään kaiken eikä todellisuus juurikaan seuraile hänen loistavia suunnitelmiaan. Rakkautta on the rocks -romaanissa sydänsuruinen Lara muuttaa päähänpistona Isoon Omenaan opiskelemaan muotisuunnittelua. Kämppiksekseen hän saa eläväisen homopojan Jimmyn. Parivaljakko haaveilee elämästä Sex and the Cityn tyyliin, mutta tietysti Laran ollessa kyseessä kaikki (tai juuri mikään) ei oikein mene putkeen.  

Rakkautta borealis -kirjassa Lara puolestaan matkustaa poikaystävänsä kanssa Lappiin aikomuksenaan manipuloida sitoutumiskammoinen siippa kosimaan häntä upean romanttisissa maisemissa. Perillä Lara saa idean omasta elämysmatkatoimistosta, joka järjestäisi naisille suunnattuja hemmottelumatkoja Lappiin. Loman ajan Lara keskittyykin etupäässä haaveiluun, sillä poikaystävän kanssa sukset menevät ristiin jo alkumatkasta, eikä vanhempien ja kiinnostavan joulupukin (?!) ilmaantuminen matkakohteeseen suoranaisesti paranna tilannetta.


Olin innoissani napatessani kirjasarjan romaanit lainaan sopivasti joululomalle (muistelen nimittäin pitäneeni aiemmista osista), mutta molemmat jatko-osat olivat melkoisia pettymyksiä. Päähenkilön höpsöys, lapsellisuus ja hauskoiksi tarkoitetut jutut eivät yksinkertaisesti jaksa naurattaa, eivät ainakaan näin monen kirjan verran. Kirjat on selvästi suunnattu aikuisille naisille, onhan Larakin jo 28-vuotias, mutta silti hänen juttunsa ovat lähinnä yläkoululaisen tasolla. Hänen mielialansa ja -halunsa vaihtelevat kuin teinillä, eivätkä toistuvat eipäs juupas -kuviot jaksa kiinnostaa lukijaa kovin pitkään. 

Romaanit kaipaisivat mielestäni edes jonkinasteista syvyyttä ja kosketuspintaa todellisuuteen, vaikka humoristisesta ja kevyestä kirjallisuudenlajista onkin kyse. Plussaa tulee lähinnä houkuttelevista kirjojen kansista ja siitä, että joku sentään Suomessakin (tosin Ranskasta käsin) kirjoittaa chick litiä. Toivoisin vain, että jatkossa Suomessakin chick lit voisi nousta ulkomaisten esikuviensa tasolle. Kirjoille annan yhteisarvosanaksi yksi ja puoli viidestä.

P.S. Mikäli tiedossasi on kotimaisia tai ulkomaisia chick lit -suosikkeja, niin kerro ihmeessä vinkkisi tulevaisuuden varalle! :)