Rakkautta vain

Kutsuin muutamia ystäviäni luokseni jouluiseen leffailtaan katsomaan yhtä suosikkileffoistani, joka sopii katseltavaksi erityisesti näin joulun alla. Rakkautta vain (Love Actually, 2003) on romanttinen brittikomedia parhaasta päästä. Elokuva sijoittuu Lontooseen, missä joulun saapumista odottelee sekalainen joukko erilaisia henkilöhahmoja. Leffaan on saatu mukaan lukuisa joukko kuuluisia nimiä kuten Colin Firth, Keira Knightley, Lian Neeson ja Rowan Atkinson.

 
Britannia on saanut uuden pääministerin (Hugh Grant), jonka jokaista tekoa seurataan silmä tarkkana. Valtion päämiehen sisko on kotiäiti Karen (Emma Thompson), jonka aviomies Harry (Alan Rickman) yrittää parittaa alaisensa Sarahin (Laura Linney) komean Karlin (Rodrigo Santoro) kanssa. Omaa avioliittoaan Amorina toimiva Harry ei osaa hoitaa yhtä hyvin.

Elokuvan komediapuolesta huolta pitävät mm. sopimattomasti julkisuudessa käyttäytyvä vanha laulajastara Billy Mack (Bill Nighy), joka yrittää tehdä comebackin. Toinen surkuhupaisa hahmo on Colin (Kris Marshall), jonka iskuyritykset eivät tuota Britanniassa tulosta. Niinpä hän päättää lähteä rapakon taakse etsimään naista.

Vaikka Rakkautta vain on genrensä puolesta leimallisesti naisten elokuva, niin ennen kaikkea se on jouluinen pläjäys sekä huumoria ja komediaa että rakkautta ja suuria tunteita. Oma kulta on ideaali leffaseura, ystävät tai nenäliinat toimivat myös. Tiedän kokemuksesta ja olen kuullut myös muilta, että useampi miehenpuolikaskin on viihtynyt tätä elokuvaa katsoessa ja suostunut katsomaan jopa useampaan kertaan.

Elokuvassa on panostettu musiikkipuoleen, mikä on luonnollinen valinta jo juonenkin kannalta. Billy Mack esittää joulu-coveriaan useampaan otteeseen ja yksi leffan kohokohdista on, kun koulujen yhteisessä joulujuhlassa upeaääninen Joanna (Olivia Olson) esittää kappaleen All I Want For Christmas Is You. Suloinen on myös ihastuksensa hurmatakseen rumpuja paukutteleva Sam (Thomas Sangster). Lasten esitystä katsellessa ja kuunnellessa iho meni taas kerran kananlihalle, vaikka elokuvan olen katsonut ainakin 10 kertaa.

Rakkautta vain on moderni klassikko, joten jos et vielä ole elokuvaan törmännyt, niin nyt on korkea aika korjata tämä vääryys. Ihana hyvän mielen leffa ansaitsee tähtiä neljä ja puoli. Katselukertoja elokuva puolestaan kestää huomattavasti enemmän, joten ei muuta kuin joulutunnelmaan virittäytymään, vaikka leffa olisikin jo entuudestaan tuttu tapaus :) 

Belle de Jour ‒ Puhelintytön salaiset seikkailut

Kirjastosta nappasin jälleen kerran mukaani kiinnostavalta vaikuttavan kirjan. Kyseessä on romaani Belle de Jour ‒ Puhelintytön salaiset seikkailut (The Intimate Adventures of a London Call Girl, 2005), jonka on kirjoittanut (itsestään selvästä syystä) nimettömänä pysyttelevä nuori lontoolainen naisprostituoitu, joka piiloutuu Belle-salanimen taakse. Teos on kirjoitettu päiväkirjamuodossa ja se on alun alkaen julkaistu nettiblogina, joka saavutti Britanniassa nopeasti suuren suosion.

Romaani on yhtä aikaa sopivan salamyhkäinen ja toisaalta hyvin avoin. Kirja on kirjoitettu minä-muodossa, joten lukiessa ei tunnu oudolta, ettei kertojan nimeä tiedä. Muuten hän paljastaa itsestään lähes kaiken. Myös muihin henkilöihin viitataan kirjainlyhenteillä, mihin myös tottuu nopeasti. Kirjoittaja kertoo päivittäisestä elämästään, johon kuuluu ajanviettoa ja juhlimista ystävien kanssa, kaikenlaisia sattumuksia, miehiä vapaa-ajalla sekä tietysti myös työtä eli lukuisia intiimejä tapaamisia maksavien miesten seurassa. 

Belle voittaa rehellisyydellään ja avoimuudellaan lukijan puolelleen, vaikka hänen uravalintaansa ei hyväksyisikään. Hän on ajautunut epätavalliselle alalle, joka vaikuttaa myös hänen yksityiselämänsä ihmissuhteisiin. Belle on itse sinut työnsä kanssa, mutta kaikille tutuille (kuten omille vanhemmille) työpaikasta ei kannata turhia kertoa. Myös parisuhderintamalla työkuviot aiheuttavat ylimääräistä stressiä. Bellen elämässä miehiä riittää ‒ entisiä ja nykyisiä, siviilissä ja töissä ‒ mutta onko kenestäkään pidemmän päälle antamaan riittävää vastusta tälle modernille naiselle?

Vaikka kirjan aihe saattaa ensilukemalta vaikuttaa hiukan hurjalta, romaani ei omasta mielestäni ole kohahduttava tai järkyttävä. Ei varsinkaan sen jälkeen, kun on jo tutustunut Sinkkuelämään ja Fifty Shades ‒kirjoihin. Romaani on hauskasti ja persoonallisella tyylillä kirjoitettu tarina nuoresta naisesta, jolla on erikoislaatuinen työ. Se ei kuitenkaan ole koko hänen elämänsä. Bellen asenne on kohdillaan ja muutkin naiset voisivat oppia häneltä jotain, joskaan en ketään neuvo lähtemään hänen viitoittamalleen urapolulle. Kirja on ihan hupaisa ja miellyttävä lukukokemus ja ansaitsee tähtiä kolme viidestä.