tiistai 14. tammikuuta 2014

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä

Blogini on harmikseni viime viikkoina (tai ehkä paremmin jopa kuukausina) jäänyt gradukiireiden jalkoihin. Toisaalta en uskalla enää edes lupailla muutosta aktiivisemmaksi bloggariksi ennen kuin gradu on toivottavasti joskus loppuvuodesta valmistunut ja sen myötä myös minä. Vuoden vaihtuminen sai aikaan ehkä tähän asti suurimman opintostressin ja epävarmuuden siitä, mitä kaikkia muutoksia alkaneena vuonna on luvassa. Ensin ahdisti hulluna, mutta pikku hiljaa tilalle on hiipinyt hatara sisäinen rauha ja nykyisen elämäntilanteen hyväksyminen: kyllä tästäkin vuodesta varmasti selviän. 

Näihin tunnelmiin sopikin kirjavalinnaksi mitä erinomaisimmin Veera Vaahteran romaani Onnellisesti eksyksissä (2012). Kyseessä on yksi graduni kohdeteoksista (kuinkas muutenkaan, muiden romaanien lukemisesta voin seuraavina kuukausina lähinnä haaveilla). Yllättäen romaani kuitenkin kolahti minuun, minkä uskon johtuvan suurimmaksi osaksi edellisen viikon olotilastani. Osansa on toki myös romaanin mukaansatempaavalla kirjoitustyylillä.

Itse asiaan. Emma on 27-vuotias lähes valmis humanisti, joka on viime vuodet ajelehtinut autuaan huolettomuuden tilassa. Hän päättää tehdä pisteen aiemmalle elämäntyylilleen ja laatii aikuistumissuunnitelman. Vuoden loppuun mennessä hänen on valmistuttava, saatava töitä ja rahaa, etsittävä itselleen oikea koti solukämpän sijaan ja pysyttävä erossa ongelmallisista miehistä.


Graduprojektissa orjapiiskurina toimii paras ystävä Sanni ja apua tulee myös graduohjaaja Miikka Saariselta, vaikka tapaamisissa Emma unohtuu turhan usein ihailemaan nuoren komistuksen ulkonäköä ohjeiden sijaan. Vapaa-ajalla päänvaivaa aiheuttaa Janek, joka on aiheuttanut Emmalle lähinnä pettymyksiä, mutta jolle hän ei tunnu osaavan sanoa ei. Myös Sannin uusi poikaystävä Ilari kummittelee turhan usein Emman mielessä. Miten onnistuu gradunteko rakkauselämän ristipaineissa ja tuleeko ikuisesta opiskelijasta joskus valmis maisteri?

Emman ongelmiin on jossain määrin helppo samastua. Vaikka romaanissa ei tapahdukaan kovin kummallisia juonenkäänteitä, tarina soljuu luontevasti eteenpäin ja Emman polkua kohti tavoitteita ja elämään kuuluvia harha-askelia on mukava seurata. Romaanissa oli pari epäuskottavaa kohtaa, joille jouduin lähinnä pyörittelemään silmiäni ja loppuratkaisu on myös makuuni hieman liian optimistinen. Toisaalta nämä kuuluvat genren konventioihin, joten niistä on turha nurista enempää. Jokin kirjassa kuitenkin viehättää. Minussa se sai aikaan rauhoittavan toivon tunteen: jos Emman kaltainen huithapeli selviää graduvuodestaan näinkin hyvin, niin ei minullakaan ole mitään hätää.

Onnellisesti eksyksissä saa lukijansa hyvälle mielelle ja viihdyttää pienin elein. Jos tunnet itse olevasi hieman hukassa elämäsi kanssa, tämän romaanin lukeminen voi tuoda helpotusta. Asioilla on tapana järjestyä, eikä eksyksissä olemisen tarvitse välttämättä olla paha asia. Silloin voi löytää jotain yllättävää, joka olisi muuten jäänyt kokematta. Tähtiä annan romaanille kolme viidestä.       

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Hercule Poirot -elokuvat ja tv-sarja

Kuluvina viikkoina joulu- ja tammikuussa YLE TV1 esittää sunnuntain alkuilloissa viisi Suomessa ennen näkemätöntä Hercule Poirot -elokuvaa. Kyseessä on Agatha Christien kirjoista kuvaruudun puolelle astellut belgialainen mestarisalapoliisi, joka ratkoo visaisia murhamysteerejä kuuluisien harmaiden aivosolujensa avulla. Poirotia on jo vuodesta 1989 näytellyt niin ikään mestarillisesti konkarinäyttelijä David Suchet. Tuolloin Poirot alkoi brittiläisen ITV:n tv-sarjana, mutta vuosien varrella sarjan jaksot ovat pidentyneet täyspitkiksi elokuviksi.


Tänä iltana esitysvuorossa on toiseksi viimeinen Poirot-elokuva, Hercule Poirot: Herkuleen urotyöt (The Labours of Hercules, 2013). Tällä kertaa en voi kertoa elokuvasta etukäteen, koska näen sen muiden tv-katsojien tavoin vasta tänään ensimmäistä kertaa. Olen lukenut joitain Christien Poirot-kirjoista, mutta en teoksia, joihin nyt näytettävät elokuvat perustuvat. Hercule Poirot on hahmona hyvin omalaatuinen ja katsojan kannalta hauska, joten mikäli murhien ratkominen ja arvoitukselliset juonenkäänteet kiinnostavat, illalla kannattaa liittyä Poirotin seuraan kotisohvalla.

Suchet on näytellyt Poirotia 13 tuotantokauden ajan, joten faneille katsottavaa riittää kymmeniä jaksoja ja elokuvia. Sarjaa on saatavilla dvd:llä ja uusimmat tv-elokuvat ovat jonkin aikaa nähtävillä myös YLE Areenassa. Viime viikkoina on jo TV:ssä näytetty elokuvat Norsun muisti, Hercule Poirot: Neljä suurta sekä Hercule Poirot: Kuoleman huvimaja. Olen katsonut mainitut elokuvat, joita voin kaikkia suositella.


Kyseessä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Christien romaaneita tai Poirotin tarinoita on sovitettu liikkuvaksi kuvaksi. Vuosikymmenten varrella mestarisalapoliisia ovat esittäneet monet eri näyttelijät, mutta minulle juuri Suchet on ainoa oikea Poirot enkä ole muiden esittämiä vanhempia Poiroteja katsellutkaan.  

Poirot-tarinoissa minua viehättää tietysti erikoislaatuinen päähenkilö, johon ei voi olla ihastumatta. Juonet ovat mutkikkaita ja katsomisen aikana tapahtuvan spekuloinninkaan avulla en koskaan osaa oikein päätellä syyllistä tapahtuneisiin murhiin enkä varsinkaan selvittää rikollisten motiiveja. Jokainen tarina antaa uudenlaisen pähkinän purtavaksi. Myös elokuvien maisemat ovat viehättäviä. Tapahtumat sijoittuvat useimmiten hiukan syrjäisiin paikkoihin Britanniassa, vaikka monesti Poirot ratkoo rikoksia myös ulkomailla. Tarinat sijoittuvat 1900-luvun alkupuolelle, joten myös elokuvien puitteet, kulissit ja vaatetus ovat mielenkiintoisia.


Kertaakaan en ole joutunut Poirotin seurassa pettymään, vaikka paljon olen hänestä kertovia tv-sarjan jaksoja ja elokuvia katsellut sekä joitain kirjoja nuorempana lukenut. Christien luoma ja Suchetin tulkitsema Poirot ansaitsee ehdottomasti kokonaisuudessaan tähtiä neljä ja puoli viidestä. Suosittelen kaikille dekkareiden ystäville, oli Poirot sitten entuudestaan tuttu tai ei.