Amour

Vuosipäivän leffavalinnaksi sopi nimensä puolesta hyvin ranskankielinen elokuva Rakkaus (Amour, 2012). Elokuva kertoo vanhasta pariskunnasta Annesta (Emmanuelle Riva) ja Georgesista (Jean-Louis Trintignant), joiden elämä muuttuu, kun Anne saa eräänä päivänä kesken aamiaisen sairaskohtauksen. Nainen joutuu leikkaukseen, mutta hänen kuntonsa ei palaa entiselleen. Anne pakottaa miehensä lupaamaan, ettei tämä laita häntä enää sairaalaan. Georges ei tahtoisi tehdä moista lupausta, mutta vaimo ei anna periksi.

Aluksi Georges pitää itse huolta vaimostaan, mutta hänkin on jo vanha eikä hänen kuntonsa riitä vaimon hoitamiseen yksin kotona. Niinpä mies palkkaa hoitajan käymään heidän kotonaan muutaman kerran viikossa. Parin aikuinen tytär Eva (Isabelle Huppert) on murheissaan äitinsä tilan vuoksi, mutta Georges ei jaksa kantaa tyttären murheita omiensa lisäksi. Tytär kyseenalaistaa äidin kotihoidon, mikä aiheuttaa kitkaa isän ja tyttären välille. 

Elokuvan tarina on kaunis, mutta surullinen. On selvää, että Anne ja Georges rakastavat toisiaan, mutta miten rakkaus kestää sairauden edetessä? Pystyykö Georges pitämään vaimolleen antamansa lupauksen ja mitkä ovat stressaavan tilanteen seuraukset? Elokuva muistuttaa tilanteesta, joka on tuttu yhä useammalle nyky-yhteiskunnassa. Vanhenemisen tuomat vaivat ja yllättävä sairastuminen ovat tapahtumia, joihin ei aina ole helppoja ja yksiselitteisiä ratkaisuja. 

Rakkaus on hidastempoinen elokuva, mikä sopii teemaan, mutta saattaa varsinkin aluksi hieman hämmentää. Elokuvan lopetus on sopivan avoin ja saa katsojan ajattelemaan, mikä on mielestäni aina hyvä piirre. Tarina on pelottavan realistinen kuvaus vanhuudesta ja täytyy vain toivoa, ettei sama kohtalo osu omalle kohdalle. Elokuvalle annan maltilliset 3 ja puoli tähteä viidestä, koska leffa on omaan makuuni aika surumielinen enkä oikein tiedä mitä mieltä olen elokuvan loppuratkaisusta. Elokuvan erinomaisuudesta kertovat lukuisat loistavat arviot eri medioissa sekä parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinto.