Olin innolla odottanut pääseväni katsomaan Sofia Coppolan uusinta elokuvaa The Bling Ring (2013). Leffa perustuu tositapahtumiin ja kertoo kalifornialaisesta lukioikäisestä kaveriporukasta. Nuoret viettävät ulospäin varsin hohdokasta elämää, johon kuuluvat kalliit muotivaatteet, biletys ja julkkisten ihannointi. Hyvin kaukana omasta nuoruudestani, mutta ilmeisesti arkipäivää tietyissä piireissä LA:n alueella. Törsäilevää elämäntyyliään nuoret rahoittavat murtautumalla Hollywoodissa julkimoiden koteihin ja varastamalla tavaraa ja käteistä. Nuorille kyseessä on tapa pitää hauskaa eivätkä he tunnu potevan huonoa omatuntoa tekojensa vuoksi.
Leffan päähenkilönä ja ainoana samastuttavana henkilönä voi pitää lukion uutta tulokasta, epävarmaa Marcia (Israel Broussard). Heti ensimmäisenä koulupäivänä itsevarma Rebecca (Katie Chang) ottaa uuden pojan siipiensä suojiin. Aluksi Rebecca ja Marc tekevät murtoja kahdestaan, mutta pian mukaan haluavat muutkin kaverit: adoptiosisarukset Nicky (Emma Watson) ja Sam (Taissa Farmiga) sekä Chloe (Claire Julien). Porukka tutkii etukäteen netistä idoleidensa kotiosoitteet ja menee heidän luokseen, kun asukkaat ovat poissa kotoa. Perillä he omien sanojensa mukaan "shoppailevat" eli ottavat mukaansa haluamiaan vaatteita, koruja, asusteita sekä käteistä, jolla he ostavat kaupoista lisää vaatteita ja juhlivat yökerhoissa.
Coppolan elokuva esittää eräänlaisen ajankuvan. Nuorilla on pakkomielle kuuluisuudesta ja loistokkaasta elämästä. Vihjeet viittaavat harvinaisen tyhmään nuorisojoukkoon, joka ei tunnu kertaakaan ajattelevan tekojensa seurauksia tai tajua tekevänsä jotain väärää. Toisten koteihin he menevät sisään avoimista ovista ja onko muka väärin varastaa Paris Hiltonilta, kun hänellä on niin paljon tavaraa joka tapauksessa. Typeriltä vaikuttavat myös julkkikset: kannattaako ovia ja ikkunoita jättää auki, kun ei itse ole kotona?
Elokuvan aihe on kiinnostava, mutta leffa on juonensa puolesta aivan liian tylsä. Onneksi elokuva on lyhyt, sillä jo puolessatoista tunnissa leffan kaava tulee selväksi: murto ja juhlintaa, murto ja shoppailua. Marcin henkilöhahmo on ainoa, joka herättää katsojan kiinnostuksen ja saa osakseen myös sympatiaa. Hän on myös ainut, joka ei osallistu murtoihin ilman omantunnontuskia omasta halustaan, vaan osittain ryhmän painostuksen vuoksi.
Plussaa leffa saa menevästä musiikista. Myös julkkisten esiintyminen itsenään elokuvassa lisää aitouden tuntua. Leffa on ihan ok kerran katsottavaksi, mutta mikään mestariteos kyseessä ei ole. Elokuva osoittaa sen, miten joukossa tyhmyys todellakin tiivistyy. Tähtiä leffalle annan kaksi viidestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti