perjantai 14. helmikuuta 2014

Mia Vänskä: Musta kuu

Yleensä kauhu ei kuulu lukurepertuaariini, mutta Mia Vänskän Musta kuu (2012) on yksi graduni kohdeteoksista, joten siihen tuli tartuttua tästä syystä. Olin etukäteen odottanut kirjan lukemista lähinnä kiinnostavan takakansitekstin ja tyylikkään kannen perusteella. Romaani oli tarinaltaan yllätyksellinen ja muodoltaan mielenkiintoinen. En tunne kauhugenreä hyvin, mutta uskoisin, ettei teos edusta aivan perinteistä kauhua, vaan on ainakin omaan makuuni sopivan erikoinen. 

Tarinan keskiössä on kotiäiti Annukka, joka matkustaa yksin lomailemaan syrjäiseen pieneen mökkikylään Keski-Suomeen. Naapurimökeissä on vieraina vastarakastunut vanhempi pariskunta Ursula ja Reino, Juhani pienen Iida-tyttärensä kanssa sekä lööpeissä ryvettynyt nelihenkinen bändi ja heidän mukanaan saapunut nuori Aurora. Lomakylän leppoisa tunnelma muuttuu päivien kuluessa yhä salaperäisemmäksi. Ihmetystä aiheuttaa viimeistään se, kun yksi mökeistä on sotkettu ja asukkaat ovat kadonneet. Mökkeilijät eivät kuitenkaan selviä näin vähällä, vaan tämä on vasta alkua.

Romaani imaisee lukijan mukaansa heti prologista lähtien. Prologi paljastaa osittain, miten tarina päättyy ja tämän jälkeen aletaan keriä tapahtumia auki kronologisesti. Tämä ei kuitenkaan pilaa lukuintoa, sillä vaikka lopputulemasta on jotain jo tiedossa, siihen johtaneita tapahtumia on lähes mahdoton arvata etukäteen. Pidinkin kovasti siitä, että tarina on ennalta-arvaamaton ja omaperäinen. Romaanin tunnelma tihenee ja tahti kiihtyy loppua kohti, eikä kirjaa malta säästellä kovin pitkään. Tarina on kovin jännittävä, muttei liian pelottava, mikä sopii juuri omaan makuuni.

Tarinaa kertoo ulkopuolinen kertoja eri henkilöiden näkökulmista, mikä on mielestäni kokonaisuuden kannalta onnistunut ratkaisu. Tarinan edetessä kerronnan painotukset myös vaihtuvat, romaanin alussa ja lopussa keskitytään eri henkilöiden näkökulmiin. Aluksi hieman vierastin usein kesken luvunkin tapahtuvia näkökulmavaihdoksia, mutta loppujen lopuksi tämä on hyvä päätös. 

Musta kuu on Vänskän toinen romaani ja tämän lukukokemuksen jälkeen täytynee jossain vaiheessa lukea myös esikoisteos Saattaja (2011). Atena Kustannuksen sivuilla kirjailijan kerrotaan edustavan harvinaista naiskauhua ja etukäteen mietin, mitähän tällä oikein tarkoitetaan. Teoksen luettuani pidän määritelmää osuvana, tosin uskon myös, että kirja on kiinnostavaa luettavaa sekä nais- että mieslukijoille. Naisnäkökulma korostuu kuitenkin monessa kohtaa romaanin varrella ja se tulee ilmi mm. vanhoissa myyteissä, jotka liittyvät tarinan miljööseen ja keskeiseen mysteeriin. 

Annan romaanille tähtiä neljä viidestä, vaikka puolikas lisääkään ei olisi mahdottomuus. Jos kauhu tai jännitys innostavat, niin Musta kuu kannattaa ehdottomasti lisätä omalle lukulistalle. Tai jos haluat ylipäätään lukea laadukasta kotimaista nykykirjallisuutta, siihenkin tarkoitukseen romaani sopii erinomaisesti.   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti