sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Hercule Poirot -elokuvat ja tv-sarja

Kuluvina viikkoina joulu- ja tammikuussa YLE TV1 esittää sunnuntain alkuilloissa viisi Suomessa ennen näkemätöntä Hercule Poirot -elokuvaa. Kyseessä on Agatha Christien kirjoista kuvaruudun puolelle astellut belgialainen mestarisalapoliisi, joka ratkoo visaisia murhamysteerejä kuuluisien harmaiden aivosolujensa avulla. Poirotia on jo vuodesta 1989 näytellyt niin ikään mestarillisesti konkarinäyttelijä David Suchet. Tuolloin Poirot alkoi brittiläisen ITV:n tv-sarjana, mutta vuosien varrella sarjan jaksot ovat pidentyneet täyspitkiksi elokuviksi.


Tänä iltana esitysvuorossa on toiseksi viimeinen Poirot-elokuva, Hercule Poirot: Herkuleen urotyöt (The Labours of Hercules, 2013). Tällä kertaa en voi kertoa elokuvasta etukäteen, koska näen sen muiden tv-katsojien tavoin vasta tänään ensimmäistä kertaa. Olen lukenut joitain Christien Poirot-kirjoista, mutta en teoksia, joihin nyt näytettävät elokuvat perustuvat. Hercule Poirot on hahmona hyvin omalaatuinen ja katsojan kannalta hauska, joten mikäli murhien ratkominen ja arvoitukselliset juonenkäänteet kiinnostavat, illalla kannattaa liittyä Poirotin seuraan kotisohvalla.

Suchet on näytellyt Poirotia 13 tuotantokauden ajan, joten faneille katsottavaa riittää kymmeniä jaksoja ja elokuvia. Sarjaa on saatavilla dvd:llä ja uusimmat tv-elokuvat ovat jonkin aikaa nähtävillä myös YLE Areenassa. Viime viikkoina on jo TV:ssä näytetty elokuvat Norsun muisti, Hercule Poirot: Neljä suurta sekä Hercule Poirot: Kuoleman huvimaja. Olen katsonut mainitut elokuvat, joita voin kaikkia suositella.


Kyseessä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Christien romaaneita tai Poirotin tarinoita on sovitettu liikkuvaksi kuvaksi. Vuosikymmenten varrella mestarisalapoliisia ovat esittäneet monet eri näyttelijät, mutta minulle juuri Suchet on ainoa oikea Poirot enkä ole muiden esittämiä vanhempia Poiroteja katsellutkaan.  

Poirot-tarinoissa minua viehättää tietysti erikoislaatuinen päähenkilö, johon ei voi olla ihastumatta. Juonet ovat mutkikkaita ja katsomisen aikana tapahtuvan spekuloinninkaan avulla en koskaan osaa oikein päätellä syyllistä tapahtuneisiin murhiin enkä varsinkaan selvittää rikollisten motiiveja. Jokainen tarina antaa uudenlaisen pähkinän purtavaksi. Myös elokuvien maisemat ovat viehättäviä. Tapahtumat sijoittuvat useimmiten hiukan syrjäisiin paikkoihin Britanniassa, vaikka monesti Poirot ratkoo rikoksia myös ulkomailla. Tarinat sijoittuvat 1900-luvun alkupuolelle, joten myös elokuvien puitteet, kulissit ja vaatetus ovat mielenkiintoisia.


Kertaakaan en ole joutunut Poirotin seurassa pettymään, vaikka paljon olen hänestä kertovia tv-sarjan jaksoja ja elokuvia katsellut sekä joitain kirjoja nuorempana lukenut. Christien luoma ja Suchetin tulkitsema Poirot ansaitsee ehdottomasti kokonaisuudessaan tähtiä neljä ja puoli viidestä. Suosittelen kaikille dekkareiden ystäville, oli Poirot sitten entuudestaan tuttu tai ei. 


10 kommenttia:

  1. Hyviä vinkkejä, varsinkin kun itse seuraan kovin heikosti television tarjontaa. Ainakin osan noista voisi yrittää katsella Areenan kautta. Joskus nuorempana tuli katseltua enemmän Poirotin seikkailuja, mutta viimeisimpinä vuosina jäänyt vähiin, sillä olen katsellut vain sen Christie-Boxin sisältämät kolme vanhempaa elokuvaa. Kyllähän nekin hyviä ovat, mutta mielestäni Albert Finney ja Peter Ustinov eivät parhaita valintoja tähän osaan ole. Menettelevät kuitenkin.

    VastaaPoista
  2. Areenassa on toistaiseksi neljä uutta Poirot-elokuvaa katsottavissa ja tulevana sunnuntaina näkyy viimeisin elokuva televisiosta. Suosittelenkin ehkä aloittamaan uudemmista elokuvista, nyt kun ne ovat helposti nähtävissä :) Alkukausien jaksoja 80-luvun lopulta ja 90-luvun alusta olen katsonut dvd:ltä jonkin verran, mutta niiden kuvanlaatu ei ole kovin mahtava eivätkä tarinat pääse samalla tavalla oikeuksiinsa lyhyissä tv-sarjan jaksoissa kuin pidemmissä elokuvissa.

    Mainitsemasi Christie-Boxi ja aiemmat Poirot-näyttelijät eivät ole minulle tuttuja. Olen kovasti tykästynyt David Suchetin pikkutarkkaan tulkintaan ja omistautumiseen Poirotin hahmolle. Enkä liene ainoa. Nämä ovat varmasti syitä sille, että hän on saanut näytellä hahmoa vuosikymmenten ajan.

    VastaaPoista
  3. Yritän viikonloppuna vilkaista ainakin pari noista. Muistaakseni paikallisen kirjaston elokuvahyllystä löytyy ainakin parin kokoelman verran niitä vanhempia, eli ei sekään ylivoimaisia ponnistuksia vaatisi.

    Jos nuo mainitsemani boxin elokuvat jossakin vaiheessa alkavat kiinnostamaan, niin lähtisin liikkeelle elokuvasta Murder on the Orient Express. Ehkä siinä olisi vähän varaa tiivistellä, mutta hyvä elokuva kuitenkin. Jos se miellyttää, niin eipä Death on the Nile paljoakaan jälkeen jää, mutta näyttelijä vaihtuu ja kesto venähtää vieläkin massiivisemmaksi. Tämän laatikon kolmas Poirot elokuva Evil Under the Sun on pikkuisen huonompi, mutta siitäkin pidän. Omalla kohdalla se taustaa tarjoava aurinkoinen lomaparatiisi tuo oman mukavan lisänsä.

    VastaaPoista
  4. Olen itse asiassa katsonut nuo kaikki kolme mainitsemaasi elokuvaa David Suchetin näyttelemänä. Idän pikajunan arvoituksesta ja Kuolema Niilillä -leffoista en muista juuri mitään, mutta tuo viimeinen eli Varjossa auringon alla on omalla kohdallani jäänyt parhaiten mieleen, koska sen olen katsonut useamman kerran. Minuakin tässä jaksossa merenrantamaisemat erityisesti ihastuttivat :)

    VastaaPoista
  5. Kolme ensimmäistä näistä ehdin katsella. Pitää kyllä tunnustaa, että eipä taida minusta olla näitä murhia selvittelemään. Ensimmäisessä (Norsun muisti) pysyin kohtalaisen hyvin kärryillä, ja sanotaan vaikka, että runsas kolmannes omista arvauksista meni kohdalleen. Teatterikierroksella olinkin jo selkeästi pahemmin hukassa. Muutenkin tämä keskimmäinen oli mielestäni vähiten onnistunein. Varsin vihertäviin ja muutenkin kesäisiin maisemiin sijoittuvan kolmannen jälkeen olikin mukava lopetella tällä kerralla. Siinä tuli roikuttua taas paremmin mukana. Suurinta käännettä/salaisuutta en arvannut, mutta pienempiä juttuja sitten kohtalaisesti.

    Kyllähän nämä kaikki kolme hyviä ja ilmeisesti kohtalaisen koukuttaviakin olivat, sillä olisi tehnyt mieli katsella se neljäskin vielä perään. Kello kuitenkin oli mitä oli, niin päätinpä säästellä sen vaikkapa seuraavaan viikonloppuun.

    VastaaPoista
  6. Oho, kylläpä katsoitkin saman tien monta elokuvaa! Ilmeisesti eivät olleet kovin huonoja, koska ei jäänyt yhden katsomiseen :)

    Keskimmäisen elokuvan eli Neljän suuren aloitus oli yllättävä ja jopa hieman järkyttävä, mutta lopusta en oikein pitänyt, joten itsekin pidin siitä varmaankin vähiten. Kuoleman huvimaja oli parempi eikä vähiten vehreiden maisemien vuoksi.

    Kaksi viimeistä elokuvaa, joita et nyt tainnut katsoa, olivat ainakin omasta mielestäni aika surullisia, kun Poirotin loppu lähenee. Hahmosta tulee loppua kohti jotenkin inhimillisempi ja etsivän henkilökohtaista elämää valoitetaan myös hieman, mikä oli virkistävää, mutta toisaalta lisäsi omaa melankolisuuttani.

    VastaaPoista
  7. Heh, innostuin tosiaan katselemaan pienimuotoisen maratonin :) Ei ole ensimmäinen kerta, kun on tullut dekkareita katseltua useampia peräkkäin pikkutunneilla. Itse jotenkin pääsen paremmin niihin kiinni, kun ympäristö on suhteellisen hiljainen. Olisihan enemmänkin tehnyt mieli, mutta ajattelin, että menevät hyvät mysteerit jossakin määrin hukkaan, jos yrittää puolivaloilla keskellä yötä vielä jatkaa. Niinpä säästelin loput kaksi seuraavaan viikonloppuun. Hyviä tosiaan kaikki kolme ovat.

    Ajattelinkin tuossa kahden viimeisen kuvauksia lukiessa, että saattaa olla vähintään katkeransuloinen paikka sellaiselle, joka on Poirotin hahmoon enemmän tykästynyt. Ainahan voi tietenkin ottaa niitä varhaisempia katseluun. Pari päivää sitten katsomaani Puhia mukaillen: emmekö voisi palata ensimmäiselle sivulle...

    Sitä piti kysyä, että katsoitko myös sen dokumentin Minä, Hercule Poirot? Itse ajattelin sen sitten päätteeksi vilkaista. Toinen tällä hetkellä YLE:n sivuilta löytyvä dokumentti Agatha Christien arvoitus taas taitaa olla sama kuin tuossa omasta hyllystä löytyvässä boxissa on bonuksena.

    Kiittelenpä vielä vinkistä, kun tosiaan olisivat varmaan muuten jääneet katsomatta. Kirjastosta sitten lisää :)

    VastaaPoista
  8. Dekkareita varmaan on ihan hyvä katsella yöllä, kun hiljainen ja pimeä ympäristö lisää tunnelmaa. Kunhan ei käy liian pelottavaksi, mitä ei onneksi tarvitse pelätä Poirotien kanssa, jotka ovat sopivan hienovaraisia.

    Kyllähän se oli aika surullista katsoa viimeinen elokuva, kun tietää, ettei uusia enää tule. Mutta jätin kaikki viime viikkoina näytetyt elokuvat vielä boksille, että niihin voi myöhemmin palata uudestaan. Ja onneksi niitä aiempia jaksoja voi aina katsoa, isältä löytyy muutama dvd ja kirjastosta varmasti myös :)

    En ole vielä ehtinyt katsoa noita mainitsemiasi dokumentteja, mutta molemmat olen kyllä nauhoittanut. Täytyy ne katsoa sopivan tilaisuuden tullen, säästelen vielä ainakin hetkisen.

    Tosi kiva kuulla, että sait mieluisan katseluvinkin, sitä vartenhan tätä blogiakin kirjoittelen :)

    VastaaPoista
  9. Katselin pari viimeisintä tuossa jokin aika sitten. Tiedä sitten, onko vika minussa vai elokuvissa, mutta jättivät vähän kylmiksi aiempiin verrattuina. Kyllähän viimeinen osa haikeutta onnistuneesti nostatteli ja näin, mutta se mysteeri vaikutti vähän lattealta päätökseltä Poirotin uralle. Voipi olla, että ainakin tämä viimeinen pitää katsella uudelleen. Eivät nämäkään siis mitään huonoja olleet, mutta pienoisia pettymyksiä odotuksiin nähden. Kokonaisuutena nämä viisi vilkaistua ovat kuitenkin varsin mainiota mysteeriviihdettä. Pitää vielä katsella se dokumentti ja sitten lähteä metsästämään vanhempia jaksoja...

    VastaaPoista
  10. Onpa harmi kuulla, etteivät viimeiset elokuvat yltäneet odotustesi tasolle. Itse taidan jo olla sen verran harras fani, että mikä tahansa kelpaa, kunhan Poirot on mukana :P Ehkäpä löydät vanhempien jaksojen joukosta joitain helmiä tai ainakin paremmin omaan makuusi sopivia tapauksia :)

    VastaaPoista