Ehdin kirjastoreissuillani hypistellä Jodi Picoultin romaania Sisareni puolesta (My Sister's Keeper, 2004) lukuisia kertoja ennen kuin lopulta päätin lukea tämän mielenkiintoiselta kuulostavan kirjan. Romaanin päähenkilö on 13-vuotias Anna Fitzgerald, jonka elämä on alkanut koeputkessa. Annan isosisko Kate sairastaa hengenvaarallista leukemiaa, minkä vuoksi tyttöjen vanhemmat Sara ja Brian ovat halunneet lapsen, joka on geneettisesti yhteensopiva siskonsa kanssa.
Lopulta Anna kyllästyy jatkuviin luovutuksiin, jotka eivät ole jääneet pelkkään vereen, ja haastaa vanhempansa oikeuteen saadakseen lääketieteellisen itsemääräämisoikeuden, ettei hänen tarvitsisi luovuttaa munuaista siskolleen, kuten hänen vanhempansa haluavat. Tilannetta ei helpota yhtään, että käytännössä Anna tuomitsee siskonsa kuolemaan, kun hän kieltäytyy luovuttamasta tälle munuaistaan.
Romaanin luvut on nimetty tärkeimpien henkilöhahmojen mukaan, jotka vuorotellen kertovat oman näkökulmansa tapahtumien kulkuun. Koko romaani on kirjoitettu minämuodossa siitä huolimatta, että kertojat vaihtuvat. Saattaa kuulostaa vaivalloiselta, mutta ratkaisu toimii hyvin, kunhan ei lopeta lukemista kesken luvun ja unohda, kenen luvusta olikaan kyse. Voi olla, ettei kovin moni jaksaisi lukea montaa sataa sivua angstisen teini-ikäisen mielenliikkeistä. Niin tai näin, kertojavaihdokset tuovat romaaniin syvyyttä ja auttavat hahmottamaan vaikeaa tilannetta eri henkilöhahmojen kannalta.
Kirjan alkuasetelma on raastava, mutta samalla kutkuttava. Miten nuoren tytön elämä muuttuu, kun omasta äidistä tulee vastapuolen asianajaja, jonka kanssa ei kotona saisi keskustella asiasta, joka uhkaa pahimmillaan hajottaa koko perheen? Mitä ajattelee kuolemansairas isosisko, kun Anna kieltäytyy luovuttamasta munuaistaan? Kumman lapsen puolelle vanhemmat kallistuvat? Mitä he tekevät, kun on aika valita, kumman lapsen terveys ja hyvinvointi asetetaan etusijalle?
Aiheensa puolesta romaani on sen verran erikoinen, etten itse voinut enää lopulta kirjaa ohittaa. On kiinnostavaa lukea ja seurata, miten mutkikas tilanne etenee ja miten perhe selviytyy kriisistä. Sisareni puolesta on lukemisen arvoinen romaani, sitä ei voi kieltää. Itseäni jäi harmittamaan romaanin loppuratkaisu, joka oli yllättävä, mutta samalla jonkinasteinen pettymys. Lopetus pisti kyllä pohtimaan elämän yllätyksellisyyttä ja toisaalta on ihan hyvä, ettei romaanin loppu ole tavanomainen ja odotuksenmukainen. Mikäli kiinnostuit, ei kun lukemaan ja itse päättämään, mitä mieltä olet kirjasta! Tähtiä annan romaanille kolme viidestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti