Oldboy

Eilen katsoimme avomieheni kanssa hänen valitsemansa eteläkorealaisen elokuvan Oldboy (2003). Aluksi epäilin leffavalintaa, mutta suostuin lähinnä sillä perusteella, että elokuva on aikanaan palkittu myös Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuva ei myöskään oikein sovi blogini kevyeen tyyliin, mutta päätin tehdä poikkeuksen, koska kyseessä kuitenkin on hyvä elokuva. 

Elokuvan päähenkilö, perheenisä Oh Dae-su (Min-sik Choi), kidnapataan yllättäen hänen pikkutyttönsä syntymäpäivän iltana. Miestä pidetään vankina pienessä asunnossa 15 vuotta, minkä jälkeen hänet yhtäkkiä vapautetaan. Vapautuminen ei silti ole kovinkaan iloinen asia ja herättää tärkeitä kysymyksiä. Kuka häntä on pitänyt vankina ja miksi? Miksi hänet on vapautettu tuosta vain? Päähenkilö ei voi palata kotiinsa, sillä hänen ollessaan vankina hänet on lavastettu syylliseksi vaimonsa murhaan. 

Harhaillessaan kaupungilla Dae-su saa kadunmieheltä puhelimen ja lompakon täynnä rahaa. Hän päätyy ravintolaan ja löytää myöhemmin itsensä nukkumasta ravintolan nuoren naiskokin Mi-don (Hye-jeong Kang) kotoa. Yhdessä kaksikko yrittää selvittää Dae-sun tytön kohtaloa. Kosto väärintekijöitä kohtaan elää vahvana Dae-sun mielessä ja vähitellen hän alkaa päästä sieppaajiensa jäljille heidän edelleen pitäessä miestä tarkasti silmällä.  

Oldboy on hyvin jännittävä trilleri, jonka juoni on mitä nerokkain. Pala palalta koko kuva alkaa paljastua päähenkilölle ja katsojalle. Pääosan näyttelijä tekee loistavan roolisuorituksen Dae-suna, joka joutuu tarinan varrella kohtaamaan loputtomasti kamalia tilanteita. Elokuva on hyvin synkkä ja parissa kohtauksessa minun oli suljettava silmäni, koska en kaikkea halunnut katsoa. Raakuudesta ja väkivallasta huolimatta elokuva on tarinallisesti ja kerronnallisesti äärimmäisen onnistunut. Leffa ei päästä katselijaa otteestaan lopputekstien kohdalla, vaan painuu syvälle mieleen. Pieniltä vaikuttavista asioista voi joskus kasvaa valtavia voimia, jotka voivat johtaa elämää mullistaviin tapahtumiin. 

Mikäli elokuvan juoni on sinulle tärkeä ja kestät verta ja synkistelyä, elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Annan elokuvalle neljä tähteä viidestä.