Dan Brown: Inferno

Vanhempien luona lomaillessa sattui onnenpotku, kun sisko löysi minulle kirjaston pikalainoista Dan Brownin uusimman romaanin Inferno (2013). Olin odotellut tämän kirjan lukemista innokkaasti jo kuukausia ja varaus oli vetämässä Jyväskylässä, mutta nyt ei onneksi tarvinnut odottaa kuukausia varausjonossa.

Brownin uusimmassa seikkailee jo useista aiemmista romaaneista tuttu taidehistorian ja symbologian professori Robert Langdon. Mies herää muistinsa menettäneenä ja ampumahaava päässään firenzeläisestä sairaalasta ilman mitään muistikuvaa, että olisi edes matkustanut Italiaan. Pian sairaalaan hyökkää mustiin pukeutunut nainen, joka ampuu Langdonia hoitaneen lääkärin miehen silmien edessä. Toinen lääkäri, huippuälykäs Sienna Brooks auttaa Langdonin pakoon ja yhdessä he aloittavat vauhdikkaan pakomatkan perässään suuri joukko salaperäisiä takaa-ajajia. 

Kaksikko saa selvitettäväkseen arvoituksen, joka kuljetta heitä ensin ympäri Firenzeä ja lopulta ulkomaille asti. Langdon näkee pelottavia harhanäkyjä ja hänen on otettava selvää, mitä hänelle on parin viime päivän aikana tapahtunut ja miksi hänet yritetään tappaa. Arvoitusta ratkaistaessa Langdon ja Sienna Brooks törmäävät jatkuvasti viittauksiin Dante Alighierin Helvettiin ja mustaan surmaan. Maailmaa uhkaa jälleen kerran vakava vaara, mutta ehtiikö Langdon selvittää kaiken ennen kuin on liian myöhäistä?

   

Tämän kirjan luettua on taas kerran todettava, että Dan Brown on jännityskirjailijana vertaansa vailla. Tarina pitää otteessaan alusta loppuun eikä kirjan lukemista malttaisi lopettaa, vaikka silmät eivät väsymykseltä meinaisi pysyä auki. Onneksi teos saa aikaan sellaisen lukumanian, että lukemiseen ei kovin montaa vuorokautta mene. Romaani muistuttaa paljon edeltäjiään. Langdon on taas saanut rinnalleen naispuolisen apurin, jonka kanssa he käyvät kilpajuoksua aikaa ja tuntemattomia, vaikutusvaltaisia vihollisia vastaan. Romaanin jokainen luku päättyy jännittävään cliffhangeriin, jotka suorastaan vaativat jatkamaan lukemista ja ottamaan selvää, miten kiperä tilanne selviää. 

Romaani sisältää paljon faktaa mm. taiteiden ja tieteen aloilta sekä historiasta. Brown onnistuu taas kerran nostamaan esille maailmanlaajuisen ongelman ja pelottavinta romaania lukiessa onkin juuri se, että teoksen tapahtumat voisivat tapahtua ihan oikeasti. Tätä mielikuvaa lisäävät jatkuvat viittaukset todelliseen maailmaan, oikeisiin järjestöihin, taideteoksiin, paikkoihin jne. 

Jos olet pitänyt kirjailijan aiemmista teoksista, Inferno jatkaa samoilla linjoilla eikä jää ainakaan edeltäjiään huonommaksi. Jos taas et ole vielä yhtään Brownin kirjaa lukenut, nyt on korkea aika! Kyseessä on oma lempikirjailijani, joka on juonenkehittelyssä täysin omaa luokkaansa. Vaikka romaani nostaa esille todellisia uhkakuvia, se on samalla viihdyttävä kirja. Luulenpa, että tämä teos tulee vielä herättämään keskustelua, aivan kuten esim. kirjailijan aiempi teos Da Vinci -koodi (2004). Romaanille voisi periaatteessa antaa täydet viisi tähteä, mutta taidan silti jäädä (ikuisesti?) odottelemaan täydellistä teosta, joten tämä saa samat neljä ja puoli kuin muutkin suosikkini :)    

Stay

Viime viikolla tuli katsottua useampikin elokuva, mutta yksi nousi ylitse muiden ja ansaitsee tulla mainituksi täällä blogissani. Viimeisimpänä leffavalintana on psykologinen trilleri Stay (2005), jota tähdittävät lukuisat nimekkäät Hollywood-näyttelijät. Pääosissa näyttelevät ihanat Ewan McGregor ja Ryan Gosling, mikä olikin mieluisa yllätys, sillä en tiennyt näyttelijöistä mitään leffaa valitessani.

Elokuva kertoo psykiatri Sam Fosterista (McGregor), joka yrittää kaikin mahdollisin keinoin auttaa uutta potilastaan, nuorta opiskelijaa Henry Lethamia (Gosling), joka uhkaa tappaa itsensä kolmen päivän kuluttua. Henry kuulee ääniä, eikä hän tiedä, mitkä niistä ovat totta ja mitkä hänen päänsä sisäisiä. Päivien kuluessa myös Samin elämässä alkaa tapahtua kummia. Elokuvan maailmassa yhdistyvät kiinnostavalla tavalla todellisuus ja kuvitelmat. Samalla se tarjoaa katsojalle pähkinän purtavaksi: mistä tässä kaikessa oikein on kysymys?

 
Leffaa katsoessani luulin olevani melko varma siitä, mikä elokuvan juju oikein on. Elokuvan loputtua olin kuitenkin hämilläni. Siis mitä, eikö se mennytkään niin kuin olin ajatellut? Tämä on mielestäni positiivinen merkki, koska elokuva onnistui yllättämään minut loppuratkaisullaan. Aluksi en myöskään tajunnut elokuvan lopetusta, mutta tämä selvisi, kun keskustelin asiasta leffaseurani kanssa. Tämä leffa voi siis olla hyvä katsoa jonkun kanssa, jotta näkemästään voi keskustella jälkikäteen. Leffan loputtua jäi tunne, että tämä täytyisi nähdä uudestaan, nyt kun loppuratkaisu on tiedossa.

Ihmismieli on mielestäni kiehtova aihe, josta voi varmasti ammentaa loputtomiin. Elokuva onkin hyvä nimenomaan genrensä edustajana. Loppuratkaisu kääntää tavallaan koko tarinan päälaelleen, mutta tekee tämän tuottamatta katsojalle surkeaa pettymystä. Näistä syistä annan elokuvalle kolme ja puoli tähteä viidestä. Jos sinua kiinnostavat hieman erikoisemmat juonikuviot, mutta näyttelijävalinnoissa luotat mieluiten tunnettuihin nimiin, tässä voi olla leffa makuusi.   

Linda Olsson: Sonaatti Miriamille

Tänä vuonna kirjakesäni pääsi alkamaan vasta varsin myöhään, koska kevään ja alkukesän aikana ehdin lukea vain romaaneja, jotka minun täytyi lukeja kirjallisuuden kursseja varten. Kun viimein pääsin täysin vapaasti valitsemaan lukemiseni, löysin kirjahyllystäni romaanin Sonaatti Miriamille (Sonata for Miriam, 2008), jonka olen saanut lahjana äidiltäni aiemmin tänä vuonna. Ruotsalainen kirjailija Linda Olsson ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta tämän romaanin luettuani hänen nimensä täytyy painaa korvan taakse vastaisuuden varalle. 

Romaanin päähenkilö on keski-iän ohittanut Adam Anker, joka on päätynyt asumaan Uuteen-Seelantiin töiden perässä. Työ ei kuitenkaan ole ollut ainut syy muutolle, vaan hän on paennut pienen tyttärensä kanssa entistä elämäänsä toiselle puolelle maailmaa. Tyttärensä kuolinpäivänä Adam törmää yllättäen johtolankaan, joka saa hänet tutkimaan vaiettua ja salattua menneisyyttään. Tutkimusmatka johdattaa hänet Wellingtonista Krakovan kautta Tukholman saaristoon. Viimein Adam saa vastauksia mieltään vaivanneisiin kysymyksiin ja saa tietää totuuden omista juuristaan. 

 

Lukemista aloittaessani tuntuu, että tarina etenee kovin hitaasti. Melko nopeasti pääsen kuitenkin sisään romaanin maailmaan ja rauhallisuus alkaa tuntua miellyttävältä. Pian alkaa myös tapahtua ja romaania tekee mieli lukea vauhdilla. Tunnelma on jännittyneen odottava. Kaikki on kerrottu hyvin hienovaraisesti ja tietoja Adamin menneisyydestä tiputetaan lukijalle lopulta juuri sopivassa tahdissa. Teoksessa tärkeäksi nousee hiljaisuuden teema, henkilöillä on ollut tapana vaieta erityisesti vaikeista asioista. Romaanissa hiljaisuuden ja kerrotun suhde on tasapainossa. Vaiettu menneisyys paljastuu, mutta tulevaisuudesta lukijalle ei paljasteta liikoja. 

Tunnelmaltaan romaani tuo minulle mieleen Carlos Ruiz Zafónin hieman mystiset romaanit. Tarinassa on sopivassa määrin mukana kaikuja historiasta sekä tuulahduksia maailman eri kolkista. Kirja on vaikuttava ja ehkäpä paras tänä vuonna lukemani romaani, ehdottomasti vähintäänkin yksi parhaimmista. Minut kirja yllätti kertojanvaihdoksella, mitä aluksi vierastin, mutta joka osoittautuikin erinomaiseksi vedoksi. Romaani on parhaimmillaan, kun sitä voi lukea kiireettömästi nautiskellen. Kyseessä on tarina, joka jää mieleen kaikumaan vielä lukemisen jälkeenkin. Tätä jos mitä voi kutsua laatulukemiseksi eli vaikka lukisit vain harvoja ja valittuja romaaneja, tässä on erittäin vahva kandidaatti. Tähtiä annan teokselle neljä viidestä.