Pitkien kirjahyllyssäni vietettyjen kuukausien (ehkä jopa vuosien...) jälkeen pääsin viimein kaivamaan lukuvuoroon Vladimir Nabokovin skandaalinkäryisen teoksen Lolita (1955). Romaanin kertojana toimii keski-ikäinen Humbert-salanimen taakse piiloutuva mieshenkilö, joka kirjoittaa tunnustuksen rakastumisestaan 12-vuotiaaseen Lolitaan, oikealta nimeltään Doloresiin. Romaani herätti ilmestymisaikanaan suurta kohua ja sen julkaisemisesta jopa kieltäydyttiin Yhdysvalloissa, mutta onneksi Euroopassa oltiin vapaamielisempiä, jotta tänäkin päivänä pääsemme lukemaan tätä kuuluisaa merkkiteosta.
Humbert päätyy sattumusten kautta viettämään kesää Doloresin ja tämän äidin Charlotten luo ja ihastuu pian nuoreen tyttöön, jota hän alkaa nimittää Lolitaksi. Leskirouvana Charlotte tietenkin puolestaan mieltyy Humbertiin, joka päättää naida Charlotten saadakseen olla lähellä Lolitaa. Ei kestä kauaa, kun tuore vaimo saa miehensä kirjoitukset käsiinsä ja saa tietää tämän tunteista tytärtään kohtaan. Kohtalon seurauksena Charlotte kuolee onnettomuudessa ja Humbertista tulee orvoksi jääneen Lolitan huoltaja. Kaksikon suhde ei kuitenkaan noudattele perinteistä isä-tytär-suhdetta, vaan suhde muuttuu melko nopeasti Humbertin toiveiden suuntaan.
Romaanin aihe voi kuulostaa ensilukemalta karmivalta tai ällöttävältä, mutta kumpaakaan näistä romaani ei oikeastaan ole. Teoksen kieli on kaunista eikä romaani sisällä mitään kauheita yksityiskohtia, onhan kyseessä sentään melko vanha romaani. Tarina on kerrottu kokonaan Humbertin näkökulmasta ja hänestä muodostuukin romaanin kuluessa inhimillinen kuva. Kertomuksen lopussa tunsin jopa sympatiaa ja sääliä miestä kohtaan, niin onneton hän on rakastuttuaan tyttöön, joka loppujen lopuksi on saavuttamaton.
Lolita kuuluu kirjallisuushistorian merkkiteoksiin, joka ehdottomasti kannattaa lukea jo pelkästään tästä syystä. Kyseessä on kuitenkin myös kiehtova kertomus, joka on täysin erilainen kuin mikään muu aiemmin lukemani. Ja tämä on ehdottomasti se parempi syy tarttua Nabokovin romaaniin. Teos herättää edelleenkin ajatuksia ja olisi hyvä romaani vaikkapa lukupiiriin keskustelun kohteeksi. Kirjan pohjalta on tehty myös kaksi samannimistä elokuvaa. Romaanille annan kolme ja puoli tähteä viidestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti