Kiireiden takia ehdin vasta nyt postata jutun elokuvasta Anna Karenina (2012), jonka kävin katsomassa ystäväni kanssa jo viikko sitten. Leffa perustuu venäläisen Leo Tolstoin samannimiseen klassikkoromaaniin, joka sijoittuu 1800-luvun lopun Pietarin ja Moskovan seurapiireihin. Elokuvan nimikkoroolissa näyttelee Keira Knightley.
Anna Karenina on hyvissä naimisissa pietarilaisen virkamiehen Aleksei Aleksandrovitšin (Jude Law) kanssa ja heillä on poika Serjoza. Ulospäin onnelliselta vaikuttava perheonni vaarantuu, kun Anna ihastuu ja aloittaa suhteen nuoren ja komean kreivi Vronskin (Aaron Taylor-Johnson) kanssa. Kolmiodraama on valmis eikä jää huomiotta myöskään sikäläisissä seurapiireissä. Vaimon suhde on tietenkin nolostuttava asia aviomiehen kannalta, mutta osansa supinoista ja ilkeistä katseista saavat etenkin Anna ja Vronski. Häpeällistä suhdetta koetellaan joka suunnalta ja rakastunut pari joutuu yhteiskunnan silmätikuiksi. Nähtäväksi jää, onko räiskyvä suhde kaiken negatiivisen huomion ja ongelmien arvoista ja mikä rakastavaisten lopullinen tuomio on.
Elokuva on visuaalisesti hyvin näyttävä ja puvustus on vertaansa vailla. Tanssiaiskohtauksissa toivoisi, että itsekin voisi joskus pukeutua samantyylisiin unelmamekkoihin. Elokuva on brittiläis-ranskalaisen yhteistyön tulos. Normaalisti minua ärsyttää, jos näyttelijät puhuvat englantia ulkomaille sijoittuvissa elokuvissa, mutta Anna Karenina oli muuten sen verran hyvin tehty, etten tällä kertaa juuri kiinnittänyt huomiota tähän sivuseikkaan. Aluksi minua vähän hämmensi se, että elokuvaa näytellään teatterikulisseissa, sillä se vei mielestäni varsinkin elokuvan alussa liikaa huomiota enkä oikein tajunnut sen pointtia. Teemoja tarkasteltaessa tämä lavastuksellinen ratkaisu avautuu hieman enemmän, mutta itse olisin mieluummin jättänyt tämän elementin pois.
Tolstoin noin tuhatsivuinen romaani on melko hyvin onnistuttu tiivistämään reiluksi kaksituntiseksi elokuvaksi ja mukaan on mahdutettu sopivassa määrin myös Annan lähipiirin elämää, joka on tärkeässä osassa myös romaanissa. Elokuvan loppua kohti keskittymiseni alkoi herpaantua, mikä on omalla kohdallani merkki siitä, ettei elokuva yllä parhaimmistoon. Anna Karenina on kuitenkin oikein kelpo filmatisointi venäläisestä klassikosta ja suosittelen elokuvan katsomista etenkin, jos hermot eivät riitä kirjan lukemiseen. Leffalle annan kolme ja puoli tähteä viidestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti