Viimeisin lukukokemukseni on Candace Bushnellin kirja Sinkkuelämää (2000, Sex and the City). Teoksen pohjalta on tehty myös samanniminen tv-sarja, joka lienee jokaiselle vähitäänkin jossain määrin tuttu, niin usein sarja on uusintoineen televisiossa pyörinyt. Kirjailija on newyorkilainen journalisti ja kirjassaan hän tarkastelee kotikaupunkiinsa liittyviä ilmiöitä kuten rakkauden löytämisen vaikeutta ja uudenlaista, itsenäistä naiseutta. Kirja koostuu kokoelmasta itsenäisiä kolumneja, jotka kirjailija on alun perin julkaissut sanomalehdessä.
Kirjasta ei oikeastaan ole hahmotettavissa juonta, jota tässä voisi selostaa. Tämä harmitti minua eniten, koska olin odottanut romaania ja jatkuvajuonisuutta. Kirja vilisee hahmoja, jotka keskustelevat keskenään ja kertovat erilaisista sattumuksista lähinnä deittailuun ja ihmissuhteisiin liittyen. Henkilöiden vaihtuessa ja vilahdellessa eri luvuissa en päässyt
kiintymään hahmoihin. Pidin
miinuksena, etten lukijana päässyt tunnetasolla uppoutumaan kirjaan. Kirjassa vilahtaa tv-sarjasta tuttuja henkilöitä kuten Carrie, Samantha, Miranda, Kiho ja Stanford. Sinkkuelämää-sarjassa ja elokuvissa Carrie on selkeä päähenkilö, mutta kirjassa hän on vain yksi lukuisista henkilöistä, joskin loppua kohti hänen suhteensa Kihoon saa enemmän huomiota. Aiheiltaan ja tyyliltään kirja ja tv-sarja kuitenkin ovat samalla linjalla, joskin tv-sarjaan rohkeuteen verrattuna kirja tuntuu pliisulta.
Sinkkuelämää tv-sarjan fanina ja elokuvat nähneenä oli mielenkiintoista tutustua myös kirjaan, josta kaikki on saanut alkunsa. Kirjan alussa olin kuitenkin hämmentynyt, koska en heti törmännyt tuttuihin hahmoihin. Odotin saavani seurata Carrien vaiheita ja ihmissuhteita sarjan tapaan, mutta näin ei kuitenkan käynyt. Petyin hieman kirjaan omien odotusteni vuoksi, vaikka se ei muuten huono lukukokemus ollutkaan. Sarjan faneille kirjan lukeminen saattaa siis sisältää yllätyksiä. Ilman ennakko-odotusten painolastia kirja voi olla oikein viihdyttävä lukukokemus. Kirjoista tehdään paljon elokuvia, jotka usein muistuttavat suurelta osin alkuperäistekstiä. Tässä tapauksessa kirjasta on kuitenkin otettu melko vähän tv-sarjan ja elokuvien pohjaksi, mikä oli minulle suurin yllätys. Yllätyksiin on tietysti suotavaa varautua, jos on ensin tutustunut jatkotuotteeseen ja vasta sen jälkeen löytää itsensä alkuperäistekstin ääreltä. Kirjalle annan tähtiä kaksi viidestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti