Hugo

Eilen tuli katsottua Martin Scorsesen ohjaama elokuva Hugo (2011), joka on ollut katsottavien leffojen listallani alkuvuodesta asti, kun elokuva sai huomiota lukuisien Oscar-ehdokkuuksien ja voitettujen patsaiden myötä. Nyt sain vihdoin houkuteltua avomiehenikin innostumaan leffan katsomisesta.  Kyseessä on seikkailu- ja draamaelokuva, joka perustuu Brian Selznickin romaaniin The Invention of Hugo Cabret. 

Elokuva sijoittuu 1930-luvun Pariisin ja kertoo nuoresta Hugo-pojasta (Asa Butterfield), joka asuu orpona juna-asemalla. Isän (Jude Law) kuoleman jälkeen setä on ottanut pojan huostaansa ja opettanut tämän huoltamaan juna-aseman kelloja. Juoppo setä on kuitenkin hävinnyt ja Hugo jäänyt asumaan yksin. Muistona isästä pojalla on rikkinäinen robotti, jota poika yrittää korjata omin avuin. Apunaan hänellä on muistikirja, mutta robotin käymiseen tarvitaan myös salaperäinen sydämenmuotoinen avain. 

Elämä vilkkaalla juna-asemalla ei aina suju aivan ongelmitta. Ensinnäkin Hugo joutuu varastamaan saadakseen syötävää itselleen. Orpoja varkaita asemalla vaanii pelottava, sodassa jalkansa loukannut tarkastaja (Sacha Baron Cohen). Hugo joutuu ongelmiin myös vanhan lelukaupan myyjän (Ben Kingsley) kanssa, kun mies vie pojan rakkaan muistikirjan. Hugo kuitenkin törmää vanhuksen kummityttöön Isabelleen (Chloë Grace Moretz), joka lupaa auttaa poikaa. Kaksikko ystävystyy ja etsii yhdessä seikkailua, joka löytyykin yllättävän läheltä.

Hugo on visuaalisesti hieno elokuva, joskaan kaikki elementit eivät päässeet tällä katselukerralla täysiin oikeuksiinsa, koska elokuva on tarkoitettu katsottavaksi 3D:nä. Elokuvan tarina on kuitenkin kiinnostava ja miljöö viehättävän erilainen. Lisäksi elokuva johdattaa katsojan vanhan ajan elokuvien maailmaan. Etukäteen luulin, että kyseessä olisi etupäässä lastenelokuva, mutta leffa sopi oikein hyvin myös aikuisempaan makuun. Elokuvassa jäi ärsyttämään lähinnä se, että näyttelijät puhuvat amerikkalaisten elokuvien tyyliin englantia, vaikka se sijoittuu kokonaan Ranskaan. Tästä miinuksesta huolimatta elokuva oli kuitenkin tervetullutta vaihtelua normaalisti suosimieni komedioiden ja romantiikan sijaan. Annan elokuvalle kolme ja puoli tähteä viidestä.