Ole luonani aina

Viikonlopun leffaputkea jatkaa brittidraama Ole luonani aina (Never Let Me Go, 2011). Olikohan kohtalon johdatusta, sillä kyseinen elokuva jatkaa osittain samaa teemaa kuin edellisessä postauksessa esitelty In Time. Tämä elokuva sijoittuu tulevaisuuden sijaan lähimenneisyyteen, mutta todellisen historian sijaan menneisyys muistuttaa pikemminkin mahdollista tulevaisuutta. 

Elokuva kertoo kolmesta ystävyksestä: Kathysta (Carey Mulligan), Ruthista (Keira Knightley) ja Tommysta (Andrew Garfield). Kolmikko tutustuu jo lapsina Hailsham-nimisessä koulussa ja elokuvan alku kertookin kolmikosta noin kymmenen vuoden ikäisinä. Kaverusten kohtalo on sinetöity jo tässä vaiheessa. Kolmikko on kaikkien koulun oppilaiden tapaan klooneja, joiden tarkoitus on toimia aikuisiän saavutettuaan elintenluovuttajina, kunnes heidän oma kroppansa ei enää kestä leikkauksia.   

Koulun jälkeen kolmikko lähetetään mökille odottamaan aikuistumista muiden nuorten kanssa. Vaikka heidän elämänsä on edelleen hyvin säädösteltyä ja heitä vahditaan rannekkeiden avulla, nuoret eivät valita osaansa. He vaikuttavat osaansa nähden onnellisilta, koska saavat tehdä päiväretkiä ympäristössä. Mökillä asuva nuori pariskunta kertoo kolmikolle mahdollisuudesta muutaman vuoden lykkäykseen ennen luovuttajaksi joutumista. Tästä lähtien nuorten mielissä elää idea toisenlaisesta tulevaisuudesta kuin se, jonka he ovat tähän asti ottaneet vastaan itsestäänselvyytenä. Ongelmaksi jää, saako mahdollisuuden lykkäykseen Tommyn parina lapsuudenihastus Kathy vai nuoruudenrakastettu Ruth.  

Elokuvan maailma on melko kammottava ja yleistunnelma on kaikkea muuta kuin hilpeä. Tarina pakottaa katsojan ajattelemaan ja kuvittelemaan, millaista olisi elää kuvatunlaisessa maailmassa. Helpotus tiestysti on, ettei elokuva perustu tositapahtumiin. Sen sijaan perustana on Kazuo Ishiguron vuonna 2005 ilmestynyt romaani, joka kantaa samaa nimeä kuin elokuva. Tälle koskettavalle dystopialle annan kolme tähteä viidestä.