Härmä

Pikainen postaus kotimaisesta elokuvasta Härmä (2011), joka tuli eilen katsottua kaveriporukalla. Elokuva sijoittuu 1800-luvulle ja Pohjanmaalle kertoen tarinaa Härmän pitäjästä ja sen asukkaista. Keskiössä on Välitalon perhe ja erityisesti perheen kaksi aikuista poikaa, Matti (Lauri Tilkanen) ja Esko (Mikko Leppilampi). Nuorempi Matti on rakastunut Ainoon (Pamela Tola) ja pari haluaisi naimisiin, mutta sitä varten Matti tarvitsisi itselleen maata ja talon. 

Poikien isä Antti (Esko Salminen) tekeekin testamentin ja määrää pitäjän mahtavimman talon kunnolliselle Matille, mikä arvatenkin kaikkea muuta kuin ilahduttaa perheen esikoista, väkivaltaista Eskoa. Esikoinen päästää vihansa valloilleen ja hukuttaa isänsä perinnön vuoksi.  Pian veljesten välit tulehtuvat kokonaan ja tilanne kärjistyy niin pahaksi, että Matin on lähdettävä pois. Aino-rakas on tietenkin otettava matkaan, mutta rakastavaisten karkumatkan ehtii estää Ainon isä. Jotta soppaan saataisiin sopivasti lisää draamaa, Esko päättää kosia Ainoa. Nuoren naisen vanhemmat ovat velkaa Välitalon uudelle isännälle Eskolle, joten Ainolle ei käytännössä jää kuin yksi vastenmielinen vaihtoehto. 

Elokuvan katsottuani olen hyvin onnellinen, etten itse elänyt 1800-luvun Suomessa. Elokuvassa puukot heiluvat vähän väliä ja Esko hännystelijöineen saa vapaasti riehua miten mieli tekee kenenkään puuttumatta väkivaltaan, joka tapahtuu keskellä kirkasta päivänvaloa lukuisten silminnäkijöiden edessä. Vaikka elokuva sisältääkin omaan makuuni vähän liikaa väkivaltaa, se ei kuitenkaan vie täysin huomiota pois elokuvan ansioista. 

Juonen pohjana on kaunis rakkaustarina, jonka mielenkiintoa lisää tieto siitä, ettei pääparin rakkaus lööppien mukaan jäänyt pelkästään valkokankaalle. Elokuva on myös kiinnostava, joskin samalla melko karu, ajankuvaus. Pohjanmaan maisemat ovat oivallinen miljöö elokuvan tapahtumille ja puvustus on onnistunut. Myös vahva murre lisää roimasti autenttisuuden tuntua enkä pitänyt pahana, vaikken kaikkia sanoja aina ymmärtänytkään.

Härmä on mielestäni oikein onnistunut kotimainen elokuva ja yllätti minut positiivisesti. En kovin usein katso suomalaisia leffoja, mutta nyt kyseessä oli mielenkiintoinen elokuva, jonka kohdalla saattoi mielellään tehdä poikkeuksen. Elokuva saa minulta (tosin hieman nipin napin) neljä tähteä viidestä. Kiitokset leffaseurasta ja -valinnasta Jarnolle ja Anniinalle, muuten olisi luultavasti jäänyt tämä leffa katsomatta!