keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Millaista olisi elämä ilman rakkautta?

New Yorkissa asuvan Lauren Oliverin toisen romaanin Delirium - Rakkaus on harhaa (Delirium, 2011) miljöö sijoittuu Yhdysvaltain Portlandiin. Vaikka paikka onkin todellinen, elämä romaanin maailmassa on melko toisenlaista kuin nykyään. Sähkön ja veden käyttöä säännöstellään, iltaisin on ulkonaliikkumiskielto ja elämänkumppanin joutuu valitsemaan muutamasta vaihtoehdosta, jotka annetaan laboratorioissa tapahtuvien arviointien perusteella. 

Yhteiskunnan pahimpana vitsauksena pidetään amor deliria nervosaa eli rakkautta. Vaarallista ja jopa tappavaa sairautta on yritetty kaikin tavoin kitkeä ihmisistä. Jokainen joutuukin 18. syntymäpäivän koittaessa läpikäymään proseduurin, jota pidetään pelastuksena sairauteen. Romaanin päähenkilö 17-vuotias Lena odottaa innokkaana omaa proseduuriaan, johon on aikaa muutamia kuukausia. Hän on tutustunut sairauteen lähietäisyydeltä, kun hänen äitinsä ja isosiskonsa ovat aiemmin sairastuneet. Sairaus ajoi Lenan äidin itsemurhaan, mutta proseduuri pelasti siskon. Perhehistoriansa vuoksi Lena ei malta odottaa omaa syntymäpäiväänsä, jotta vaara olisi hänen kohdaltaan ohi. 


Romaanin alussa Lena tutustuu Alexiin, joka paljastuu Lenan kauhuksi vastarintalaiseksi. Alex on aiemmin elänyt Korvessa, joka on eristetty Portlandista sähköaidalla ja jonka rajaa vartioidaan tarkoin. Huhujen mukaan Korvessa asuu Invalideja eli parantamattomia, mutta viralliset tahot eivät kommentoi asiaa. Lena ja Alex eivät saisi olla missään tekemisissä toistensa kanssa, koska heitä ei kumpaakaan ole parannettu. Kiusausta on kuitenkin vaikea vastustaa ja nähtäväksi jää mitä tapahtuu ennen kuin Lenan proseduuripäivä koittaa.

Valitsin luettavaksi kyseisen romaanin, koska sen maailma vaikutti niin erilaiselta, yhtä aikaa kammottavalta ja kiinnostavalta. Romaanin alkupuoli oli kuitenkin hieman tylsää luettavaa, koska Lena on niin kiltti tyttö ja tottunut tekemään kuten hänelle on aina opetettu. Kuulleessaan Alexilta toisenlaisesta elämästä Lena alkaa kuitenkin pikkuhiljaa kyseenalaistaa asioita, joita hän on koko ikänsä pitänyt itsestäänselvyyksinä. Hän on koko elämänsä tärkeimmän ratkaisun edessä, kun hänen tulee päättää, ketä uskoa ja mitä hän loppuelämältään haluaa. 

Annan romaanille kaksi ja puoli tähteä viidestä. Pitkä miinus tulee siitä, että kestää pitkään ennen kuin romaani alkaa käydä jännittäväksi, mutta lopuksi kuitenkin tapahtuu paljon lyhyessä ajassa ja loppuratkaisu yllättää. Romaanin lukeminen saa myös ajattelemaan, onko elämä ilman rakkautta lainkaan elämisen arvoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti