Luin viime viikolla Yann Martelin kirjoittaman romaanin Piin elämä. Kuulin kirjasta ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi luettua kirjan, joka löytyy myös BBC:n Book Challengesta. Haasteessa on sadan kirjan lista, jolta BBC uskoo useimpien ihmisten lukeneen vain 6 kirjaa. Listalla on monia hyviä kirjoja, joten kannattaa ehdottomasti tsekata, ellei lista ole jo entuudestaan tuttu. Itse törmäsin listaan Facebookissa ja kopio listasta löytyy myös blogistani erillisenä postauksena.
Mutta takaisin Martelin romaaniin. Kirjan takakansitekstin perusteella en vielä ollut myyty. Sen mukaan kirja kertoo 16-vuotiaasta intialaispojasta Piscine "Pii" Patelista ja hänen eloonjäämisseikkailustaan pelastusveneessä Tyynellämerellä seuranaan tiikeri, hyeena, oranki ja seepra. Ei siis ainakaan minun käsitykseni mukaan takakannen perusteella kaikkein houkuttelevin kirja. Mutta jo ensimmäisten lyhyiden lukujen aikana jäin koukkuun. Koukkuun, joka ei päästänyt otteestaan täysin edes luettuani romaanin loppuun, niin vaikuttava oli Martelin kirjoittama tarina.
Mikä sitten teki romaanista niin loistavan? Piin tarina on hyvin ainutlaatuinen ja suomalaisen lukijan näkökulmasta kovin eksoottinen. Romaanin alkupuoli kertoo Piin lapsuudesta ja nuoruudesta 1970-luvun Intiassa. Päähenkilön elämässä suuressa roolissa ovat eläimet ja uskonto. Piin isä omistaa eläintarhan, joten poika tietää eläimistä valtavasti. Pii on kasvanut hinduksi, mutta löytää nuoruudessaan myös kristinuskon ja islamin aiheuttaen hämmennystä kanssaihmisissään, jotka eivät ymmärrä, miten voi olla yhtä aikaa hindu, kristitty ja muslimi. Kirjan alussa kuvataan hassuja tapauksia Piin elämän alkuvaiheilta, jotka huvittavat lukijaa.
Suurin osa kirjasta sijoittuu kuitenkin Tyynellemerelle. Pii perheineen on rahtilaivalla matkalla Intiasta uuteen kotimaahan Kanadaan, kun laiva uppoaa. Merimiehet heittävät Piin pelastusveneeseen, jonne päätyy laivalta myös muutamia eläimiä. Pii viettää veneessä 227 päivää. Jokainen päivä on taistelua eloonjäämisestä, kun veneessä on mukana verenhimoisia petoja ja ruoka ja juomavesi aikanaan loppuvat. Elämä merellä on välillä hyvinkin raadollista ja osa kuvauksista on jopa ällöttäviä, mutta ne ovat osa kertomusta.
Piin elämä oli yksi parhaimmista pitkään aikaan lukemistani romaaneista ja suosittelen kovasti sen lukemista muillekin. En halua paljastaa juonesta liikaa, joten jos romaani herätti kiinnostuksesi, kannattaa ehdottomasti etsiä se kirjastosta tai kirjakaupasta ja lukea itse. Tämä on yksi sellaisista romaaneista, joka tekee lukijaan lähtemättömän vaikutuksen.
Asteikolla nollasta viiteen annan romaanille neljä ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti