lauantai 24. elokuuta 2013

Dan Brown: Inferno

Vanhempien luona lomaillessa sattui onnenpotku, kun sisko löysi minulle kirjaston pikalainoista Dan Brownin uusimman romaanin Inferno (2013). Olin odotellut tämän kirjan lukemista innokkaasti jo kuukausia ja varaus oli vetämässä Jyväskylässä, mutta nyt ei onneksi tarvinnut odottaa kuukausia varausjonossa.

Brownin uusimmassa seikkailee jo useista aiemmista romaaneista tuttu taidehistorian ja symbologian professori Robert Langdon. Mies herää muistinsa menettäneenä ja ampumahaava päässään firenzeläisestä sairaalasta ilman mitään muistikuvaa, että olisi edes matkustanut Italiaan. Pian sairaalaan hyökkää mustiin pukeutunut nainen, joka ampuu Langdonia hoitaneen lääkärin miehen silmien edessä. Toinen lääkäri, huippuälykäs Sienna Brooks auttaa Langdonin pakoon ja yhdessä he aloittavat vauhdikkaan pakomatkan perässään suuri joukko salaperäisiä takaa-ajajia. 

Kaksikko saa selvitettäväkseen arvoituksen, joka kuljetta heitä ensin ympäri Firenzeä ja lopulta ulkomaille asti. Langdon näkee pelottavia harhanäkyjä ja hänen on otettava selvää, mitä hänelle on parin viime päivän aikana tapahtunut ja miksi hänet yritetään tappaa. Arvoitusta ratkaistaessa Langdon ja Sienna Brooks törmäävät jatkuvasti viittauksiin Dante Alighierin Helvettiin ja mustaan surmaan. Maailmaa uhkaa jälleen kerran vakava vaara, mutta ehtiikö Langdon selvittää kaiken ennen kuin on liian myöhäistä?

   
Tämän kirjan luettua on taas kerran todettava, että Dan Brown on jännityskirjailijana vertaansa vailla. Tarina pitää otteessaan alusta loppuun eikä kirjan lukemista malttaisi lopettaa, vaikka silmät eivät väsymykseltä meinaisi pysyä auki. Onneksi teos saa aikaan sellaisen lukumanian, että lukemiseen ei kovin montaa vuorokautta mene. Romaani muistuttaa paljon edeltäjiään. Langdon on taas saanut rinnalleen naispuolisen apurin, jonka kanssa he käyvät kilpajuoksua aikaa ja tuntemattomia, vaikutusvaltaisia vihollisia vastaan. Romaanin jokainen luku päättyy jännittävään cliffhangeriin, jotka suorastaan vaativat jatkamaan lukemista ja ottamaan selvää, miten kiperä tilanne selviää. 

Romaani sisältää paljon faktaa mm. taiteiden ja tieteen aloilta sekä historiasta. Brown onnistuu taas kerran nostamaan esille maailmanlaajuisen ongelman ja pelottavinta romaania lukiessa onkin juuri se, että teoksen tapahtumat voisivat tapahtua ihan oikeasti. Tätä mielikuvaa lisäävät jatkuvat viittaukset todelliseen maailmaan, oikeisiin järjestöihin, taideteoksiin, paikkoihin jne. 

Jos olet pitänyt kirjailijan aiemmista teoksista, Inferno jatkaa samoilla linjoilla eikä jää ainakaan edeltäjiään huonommaksi. Jos taas et ole vielä yhtään Brownin kirjaa lukenut, nyt on korkea aika! Kyseessä on oma lempikirjailijani, joka on juonenkehittelyssä täysin omaa luokkaansa. Vaikka romaani nostaa esille todellisia uhkakuvia, se on samalla viihdyttävä kirja. Luulenpa, että tämä teos tulee vielä herättämään keskustelua, aivan kuten esim. kirjailijan aiempi teos Da Vinci -koodi (2004). Romaanille voisi periaatteessa antaa täydet viisi tähteä, mutta taidan silti jäädä (ikuisesti?) odottelemaan täydellistä teosta, joten tämä saa samat neljä ja puoli kuin muutkin suosikkini :)    

maanantai 12. elokuuta 2013

Stay

Viime viikolla tuli katsottua useampikin elokuva, mutta yksi nousi ylitse muiden ja ansaitsee tulla mainituksi täällä blogissani. Viimeisimpänä leffavalintana on psykologinen trilleri Stay (2005), jota tähdittävät lukuisat nimekkäät Hollywood-näyttelijät. Pääosissa näyttelevät ihanat Ewan McGregor ja Ryan Gosling, mikä olikin mieluisa yllätys, sillä en tiennyt näyttelijöistä mitään leffaa valitessani.

Elokuva kertoo psykiatri Sam Fosterista (McGregor), joka yrittää kaikin mahdollisin keinoin auttaa uutta potilastaan, nuorta opiskelijaa Henry Lethamia (Gosling), joka uhkaa tappaa itsensä kolmen päivän kuluttua. Henry kuulee ääniä, eikä hän tiedä, mitkä niistä ovat totta ja mitkä hänen päänsä sisäisiä. Päivien kuluessa myös Samin elämässä alkaa tapahtua kummia. Elokuvan maailmassa yhdistyvät kiinnostavalla tavalla todellisuus ja kuvitelmat. Samalla se tarjoaa katsojalle pähkinän purtavaksi: mistä tässä kaikessa oikein on kysymys?

 
Leffaa katsoessani luulin olevani melko varma siitä, mikä elokuvan juju oikein on. Elokuvan loputtua olin kuitenkin hämilläni. Siis mitä, eikö se mennytkään niin kuin olin ajatellut? Tämä on mielestäni positiivinen merkki, koska elokuva onnistui yllättämään minut loppuratkaisullaan. Aluksi en myöskään tajunnut elokuvan lopetusta, mutta tämä selvisi, kun keskustelin asiasta leffaseurani kanssa. Tämä leffa voi siis olla hyvä katsoa jonkun kanssa, jotta näkemästään voi keskustella jälkikäteen. Leffan loputtua jäi tunne, että tämä täytyisi nähdä uudestaan, nyt kun loppuratkaisu on tiedossa.

Ihmismieli on mielestäni kiehtova aihe, josta voi varmasti ammentaa loputtomiin. Elokuva onkin hyvä nimenomaan genrensä edustajana. Loppuratkaisu kääntää tavallaan koko tarinan päälaelleen, mutta tekee tämän tuottamatta katsojalle surkeaa pettymystä. Näistä syistä annan elokuvalle kolme ja puoli tähteä viidestä. Jos sinua kiinnostavat hieman erikoisemmat juonikuviot, mutta näyttelijävalinnoissa luotat mieluiten tunnettuihin nimiin, tässä voi olla leffa makuusi.   

torstai 1. elokuuta 2013

Linda Olsson: Sonaatti Miriamille

Tänä vuonna kirjakesäni pääsi alkamaan vasta varsin myöhään, koska kevään ja alkukesän aikana ehdin lukea vain romaaneja, jotka minun täytyi lukeja kirjallisuuden kursseja varten. Kun viimein pääsin täysin vapaasti valitsemaan lukemiseni, löysin kirjahyllystäni romaanin Sonaatti Miriamille (Sonata for Miriam, 2008), jonka olen saanut lahjana äidiltäni aiemmin tänä vuonna. Ruotsalainen kirjailija Linda Olsson ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta tämän romaanin luettuani hänen nimensä täytyy painaa korvan taakse vastaisuuden varalle. 

Romaanin päähenkilö on keski-iän ohittanut Adam Anker, joka on päätynyt asumaan Uuteen-Seelantiin töiden perässä. Työ ei kuitenkaan ole ollut ainut syy muutolle, vaan hän on paennut pienen tyttärensä kanssa entistä elämäänsä toiselle puolelle maailmaa. Tyttärensä kuolinpäivänä Adam törmää yllättäen johtolankaan, joka saa hänet tutkimaan vaiettua ja salattua menneisyyttään. Tutkimusmatka johdattaa hänet Wellingtonista Krakovan kautta Tukholman saaristoon. Viimein Adam saa vastauksia mieltään vaivanneisiin kysymyksiin ja saa tietää totuuden omista juuristaan. 


Lukemista aloittaessani tuntuu, että tarina etenee kovin hitaasti. Melko nopeasti pääsen kuitenkin sisään romaanin maailmaan ja rauhallisuus alkaa tuntua miellyttävältä. Pian alkaa myös tapahtua ja romaania tekee mieli lukea vauhdilla. Tunnelma on jännittyneen odottava. Kaikki on kerrottu hyvin hienovaraisesti ja tietoja Adamin menneisyydestä tiputetaan lukijalle lopulta juuri sopivassa tahdissa. Teoksessa tärkeäksi nousee hiljaisuuden teema, henkilöillä on ollut tapana vaieta erityisesti vaikeista asioista. Romaanissa hiljaisuuden ja kerrotun suhde on tasapainossa. Vaiettu menneisyys paljastuu, mutta tulevaisuudesta lukijalle ei paljasteta liikoja. 

Tunnelmaltaan romaani tuo minulle mieleen Carlos Ruiz Zafónin hieman mystiset romaanit. Tarinassa on sopivassa määrin mukana kaikuja historiasta sekä tuulahduksia maailman eri kolkista. Kirja on vaikuttava ja ehkäpä paras tänä vuonna lukemani romaani, ehdottomasti vähintäänkin yksi parhaimmista. Minut kirja yllätti kertojanvaihdoksella, mitä aluksi vierastin, mutta joka osoittautuikin erinomaiseksi vedoksi. Romaani on parhaimmillaan, kun sitä voi lukea kiireettömästi nautiskellen. Kyseessä on tarina, joka jää mieleen kaikumaan vielä lukemisen jälkeenkin. Tätä jos mitä voi kutsua laatulukemiseksi eli vaikka lukisit vain harvoja ja valittuja romaaneja, tässä on erittäin vahva kandidaatti. Tähtiä annan teokselle neljä viidestä.    
 

torstai 25. heinäkuuta 2013

Amour

Vuosipäivän leffavalinnaksi sopi nimensä puolesta hyvin ranskankielinen elokuva Rakkaus (Amour, 2012). Elokuva kertoo vanhasta pariskunnasta Annesta (Emmanuelle Riva) ja Georgesista (Jean-Louis Trintignant), joiden elämä muuttuu, kun Anne saa eräänä päivänä kesken aamiaisen sairaskohtauksen. Nainen joutuu leikkaukseen, mutta hänen kuntonsa ei palaa entiselleen. Anne pakottaa miehensä lupaamaan, ettei tämä laita häntä enää sairaalaan. Georges ei tahtoisi tehdä moista lupausta, mutta vaimo ei anna periksi.

Aluksi Georges pitää itse huolta vaimostaan, mutta hänkin on jo vanha eikä hänen kuntonsa riitä vaimon hoitamiseen yksin kotona. Niinpä mies palkkaa hoitajan käymään heidän kotonaan muutaman kerran viikossa. Parin aikuinen tytär Eva (Isabelle Huppert) on murheissaan äitinsä tilan vuoksi, mutta Georges ei jaksa kantaa tyttären murheita omiensa lisäksi. Tytär kyseenalaistaa äidin kotihoidon, mikä aiheuttaa kitkaa isän ja tyttären välille. 


Elokuvan tarina on kaunis, mutta surullinen. On selvää, että Anne ja Georges rakastavat toisiaan, mutta miten rakkaus kestää sairauden edetessä? Pystyykö Georges pitämään vaimolleen antamansa lupauksen ja mitkä ovat stressaavan tilanteen seuraukset? Elokuva muistuttaa tilanteesta, joka on tuttu yhä useammalle nyky-yhteiskunnassa. Vanhenemisen tuomat vaivat ja yllättävä sairastuminen ovat tapahtumia, joihin ei aina ole helppoja ja yksiselitteisiä ratkaisuja. 

Rakkaus on hidastempoinen elokuva, mikä sopii teemaan, mutta saattaa varsinkin aluksi hieman hämmentää. Elokuvan lopetus on sopivan avoin ja saa katsojan ajattelemaan, mikä on mielestäni aina hyvä piirre. Tarina on pelottavan realistinen kuvaus vanhuudesta ja täytyy vain toivoa, ettei sama kohtalo osu omalle kohdalle. Elokuvalle annan maltilliset 3 ja puoli tähteä viidestä, koska leffa on omaan makuuni aika surumielinen enkä oikein tiedä mitä mieltä olen elokuvan loppuratkaisusta. Elokuvan erinomaisuudesta kertovat lukuisat loistavat arviot eri medioissa sekä parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinto.    

torstai 11. heinäkuuta 2013

The Bling Ring

Olin innolla odottanut pääseväni katsomaan Sofia Coppolan uusinta elokuvaa The Bling Ring (2013). Leffa perustuu tositapahtumiin ja kertoo kalifornialaisesta lukioikäisestä kaveriporukasta. Nuoret viettävät ulospäin varsin hohdokasta elämää, johon kuuluvat kalliit muotivaatteet, biletys ja julkkisten ihannointi. Hyvin kaukana omasta nuoruudestani, mutta ilmeisesti arkipäivää tietyissä piireissä LA:n alueella. Törsäilevää elämäntyyliään nuoret rahoittavat murtautumalla Hollywoodissa julkimoiden koteihin ja varastamalla tavaraa ja käteistä. Nuorille kyseessä on tapa pitää hauskaa eivätkä he tunnu potevan huonoa omatuntoa tekojensa vuoksi. 

Leffan päähenkilönä ja ainoana samastuttavana henkilönä voi pitää lukion uutta tulokasta, epävarmaa Marcia (Israel Broussard). Heti ensimmäisenä koulupäivänä itsevarma Rebecca (Katie Chang) ottaa uuden pojan siipiensä suojiin. Aluksi Rebecca ja Marc tekevät murtoja kahdestaan, mutta pian mukaan haluavat muutkin kaverit: adoptiosisarukset Nicky (Emma Watson) ja Sam (Taissa Farmiga) sekä Chloe (Claire Julien). Porukka tutkii etukäteen netistä idoleidensa kotiosoitteet ja menee heidän luokseen, kun asukkaat ovat poissa kotoa. Perillä he omien sanojensa mukaan "shoppailevat" eli ottavat mukaansa haluamiaan vaatteita, koruja, asusteita sekä käteistä, jolla he ostavat kaupoista lisää vaatteita ja juhlivat yökerhoissa. 


Coppolan elokuva esittää eräänlaisen ajankuvan. Nuorilla on pakkomielle kuuluisuudesta ja loistokkaasta elämästä. Vihjeet viittaavat harvinaisen tyhmään nuorisojoukkoon, joka ei tunnu kertaakaan ajattelevan tekojensa seurauksia tai tajua tekevänsä jotain väärää. Toisten koteihin he menevät sisään avoimista ovista ja onko muka väärin varastaa Paris Hiltonilta, kun hänellä on niin paljon tavaraa joka tapauksessa. Typeriltä vaikuttavat myös julkkikset: kannattaako ovia ja ikkunoita jättää auki, kun ei itse ole kotona? 

Elokuvan aihe on kiinnostava, mutta leffa on juonensa puolesta aivan liian tylsä. Onneksi elokuva on lyhyt, sillä jo puolessatoista tunnissa leffan kaava tulee selväksi: murto ja juhlintaa, murto ja shoppailua. Marcin henkilöhahmo on ainoa, joka herättää katsojan kiinnostuksen ja saa osakseen myös sympatiaa. Hän on myös ainut, joka ei osallistu murtoihin ilman omantunnontuskia omasta halustaan, vaan osittain ryhmän painostuksen vuoksi.  

Plussaa leffa saa menevästä musiikista. Myös julkkisten esiintyminen itsenään elokuvassa lisää aitouden tuntua. Leffa on ihan ok kerran katsottavaksi, mutta mikään mestariteos kyseessä ei ole. Elokuva osoittaa sen, miten joukossa tyhmyys todellakin tiivistyy. Tähtiä leffalle annan kaksi viidestä.   

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Yhdysvaltojen turnee, osa 2/2: Las Vegas ja Los Angeles

Yhdysvaltojen reissua suunnitellessamme selvää oli, että vietämme mahdollisimman paljon aikaa Coloradossa ja Grand Junctionissa ystävien luona. USA:ssa kuitenkin nähtävää riittää ja koska Atlantin taakse ei kovin usein pääse, halusimme mahdollisuuksien mukaan matkustaa myös Yhdysvaltojen sisällä. Matkakohteiksi valikoituivat Las Vegas ja Los Angeles, koska Grand Junctionista oli lentoyhteys Vegasiin ja sieltä edelleen kohtuullinen bussimatka Losiin. Molemmissa kaupungeissa olin itse käynyt jo oman vaihtovuoteni aikana, mutta milloinpa suurkaupungista saisi tarpeekseen yhdellä vierailukerralla?


Las Vegasissa majoituimme Excalibur-hotelliin, koska se sijaitsi hyvällä paikalla Las Vegas Stripillä lähellä kuuluisia hotelleja ja lentokenttää. Perustallaajalle helposti kelpaa mikä tahansa alueen hotelleista, jotka ovat kaikki hienoja ja hyvinvarustettuja kasinoineen, ravintoloineen ja kauppoineen. Jokainen hotelli on kuin oma minimaailmansa, ja lomansa voisi helposti viettää poistumatta kertaakaan omasta hotellista, koska kaikki tarvittava on kätevästi saman katon alla. Muissa hotelleissa kannattaa kuitenkin vierailla, sillä jokainen on nähtävyys sinänsä. Valtavat hotellit on rakennettu vieri viereen ja joidenkin hotellien välillä kulkee käytäviä tai siltoja, ettei hotellista toiseen siirryttäessä tarvitse edes vaivautua ulos asti. Kesällä tämä voi välillä olla ihan hyväkin asia ulkoilman kuumuuden vuoksi, sillä meidänkin lomamme aikana lämpötila oli huimat +40 tai vähän päälle. 

Excalibur-hotelli linnateemoineen

New York New York -hotelli

Myös Pariisi on tuotu Vegasiin

Ruoka on yksi Vegasin suurimmista iloista ja koska kaupunki on pahimmanlaatuisena turistirysänä melko kallis matkakohde, pelkästään syöminen tekee matkabudjettiin melkoisen loven. Tietysti ruokaa saa halvemmalla pikkuisista marketeista tai pikaruokapaikoista, mutta omana periaatteenani on, että lomalla syödään kunnolla ulkona eikä hotellihuoneessa valmisteta ruokia. Aamu alkoi usein McDonald'silla tai Starbucksilla, iltapäivällä syötiin jotain nälkätason mukaan ja illalla syötiin kunnolla ravintolassa. Shoppailu kaupungissa on kallista eikä mitään isompaa kannata ostaa hotellien kaupoista, sillä vastaavaa matkamuistokrääsää saa pienistä kaupoista toisella puolella katua murto-osalla hotellien hinnoista. Aurinkoa rakastavien kannattaa muistaa hotellien hienot allasalueet, mikäli aavikon kuiva kuumuus ei ole liikaa. Isotkin allasalueet täyttyvät kuitenkin jo aamusta, joten oma allaspaikka täytyy varata ajoissa. 

Aamupala

Välipala

Illallisella hotellin buffetissa

Ja viimein jälkiruoka kruunaa päivän!

Vegasista matka jatkui bussilla Los Angelesiin. Olimme etukäteen varanneet huoneen tyypillisestä amerikkalaisesta motellista. Meille majoituksen sijainti ja hinta olivat tärkeimpiä valintakriteerejä, joten valitsimme edullisen motellin Hollywoodista läheltä meitä kiinnostaneita nähtävyyksiä. Valinta olikin oikein onnistunut, sillä motelli sijaitsee kuuluisan Walk of Famen nurkilla ja TCL Chinese Theatre ja lähin metroasema ovat vain lyhyen kävelymatkan päässä. Motellin lähistöllä oli paljon erilaisia pikaruokapaikkoja ja kahviloita, muttei niinkään varsinaisia ravintoloita. Niinpä Losissa tuli syötyä melkoista mättöä, mutta ruoka oli aina hyvää ja edullista.

Majapaikkamme Hollywood Best Inn

Los Angelesissa halusimme heti ensimmäisenä vierailla Universal Studios -teemapuistossa. Tähän kohteeseen kannattaa varata kunnolla aikaa tai rahaa, sillä peruslippu maksaa yli 80 dollaria ja mikäli jonottaminen laitteisiin ja esityksiin ei kiinnosta, voi halutessaan ostaa huomattavasti kalliimman erikoislipun. Puisto on todella suosittu ja jonotusajat eri laitteisiin ja esityksiin vaihtelivat 20 minuutista jopa kahteen tuntiin, vaikka olimme koettaneet välttää pahimpia ruuhkia menemällä puistoon maanantaina. Puisto on kuitenkin parista miinuspuolesta huolimatta ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka ja itse vierailin siellä jo toista kertaa. Studioilla pääsee tutustumaan elokuvien ja TV-sarjojen kuvauspaikkoihin ja Studio Tourilla katsellaan usein hetken verran oikean sarjan kuvauksia. Teemapuiston laitteet ovat minun makuuni aika hurjia, joten aivan pieniä lapsia en itse puistoon ottaisi mukaan. Valitettavasti Universal Studiosilta ei ole tarjota kovin paljoa kuvamateriaalia, koska juuri tänä päivänä kameramme akku oli harmillisesti unohtunut laturiin. 

Katukuvaa Wisteria Lanelta, Universal Studios Hollywood

Teemapuiston Simpsonit-ajelu otti kunnolla mahanpohjasta

The Blues Brothers veti puistossa muutaman shown päivässä

Universal Studios oli ainoa paikka, jonne matkustimme metrolla kävelyn sijaan. Motellimme sijaitsi aivan lähellä Hollywood Boulevardia, jolla sijaitsee myös Hollywood Walk of Fame. Kuuluisien nimien koristamia tähtiä oli siis ripoteltu yhteensä pari tuhatta tien varteen usean mailin pituudelta. Lähtöämme seuraavana päivänä Jennifer Lopez sai tielle oman tähtensä parin korttelin päähän motellistamme ja paikalle olisi hyvin voinut mennä laatan julkistamista seuraamaan, jos vain olisimme vielä kaupungissa olleet.
Kuva kertoo kaiken

Hollywood Boulevardin varrella piipahdimme myös TCL Chinese Theatren etupihalla, joka on päällystetty julkkisten terveisillä sekä heidän käden- ja jalanjäljillään. Laattoja on kertynyt paljon vuosikymmenten varrella ja omat terveisensä pihalle ovat jättäneet lukuisat filmitähdet kuten Marilyn Monroe, Johnny Depp ja Harry Potter - sekä Twilight-tähdet. Teatterin vieressä on myös yksi Madame Tussaudsin vahakabineteista, jossa myös vierailimme. Edellä mainittujen kohteiden välittömässä läheisyydessä Hollywood Boulevardilla sijaitsee myös iso ostoskeskus Hollywood & Highland Center sekä lukuisia yksittäisiä vaateliikkeitä yms., joten alue on erinomainen myös shoppailun kannalta. Jos julkkisten bongailu tai heidän asuntojensa katselu kiinnostaa, samalta alueelta lähtee myös valtava määrä erilaisia kiertoajeluita, jotka ovat erikoistuneet tämänkaltaisiin aktiviteetteihin. 

Isän suosikkinäyttelijän terveiset Chinese Theatren pihalla

Suurin osa vahanukeista näytti kovasti esikuviltaan Madame Tussaudsilla

Kiertoajelulla näkyi melkoisia lukaaleja, kuvassa Kim Kardashianin "talo"

Kaiken kaikkiaan viikon yhdistetty matka Las Vegasiin ja Los Angelesiin oli upea, nähtävää ja koettavaa riitti paljon. Kaupungit ovat keskenään täysin erilaisia. Las Vegasissa kaikki on viimeisen päälle hienoa, mutta hintataso myös sen mukaista. Turistien tuntema Vegas on keskittynyt varsin pienelle alueelle, joten liikkuminen kävellen on helppoa ellei paahtava helle ime kaikkia mehuja. Los Angeles sopii aktiivisempaan lomaan, sillä tekemistä ja nähtävää löytyy paljon, mutta kaikki on levittäytynyt isolle alueelle.  Jos olisimme viettäneet kaupungissa päivänkään enemmän, olisin halunnut käydä myös Tyynenmeren rannalla. Nyt kyseinen retki jäi tekemättä ajanpuutteen ja sen yksinkertaisen seikan vuoksi, että kulkeminen rannalle olisi ollut monimutkaisempaa kuin liikkua kävellen Hollywoodin ydinalueella motellin läheisyydessä. Las Vegasille antaisin arvosanaksi 3,5 ja Los Angelesille 4. Ensimmäisen miinukseksi koituu kalleus ja autenttisuuden puute, toisessa puolestaan tunsin välillä oloni turvattomaksi. Paremmaksi Los Angeles pistää monipuolisuudellaan. Molemmat kaupungit ovat kuitenkin näkemisen arvoisia, mikäli mahdollisuus matkustamiseen joskus tarjoutuu.



 



     

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Yhdysvaltojen turnee, osa 1/2: Colorado

Tässä kuussa on pitänyt blogirintamalla hiljaista, sillä lähes koko kuukausi on kulunut reissuvalmisteluissa, itse USA:n reissulla tai reissusta toipumisessa. Lensimme avomieheni kanssa Reykjavikin kautta Denveriin, Coloradoon, mistä ystävämme tulivat hakemaan meidät ja vietimme yön Silverthornessa heidän perheensä loma-asunnolla. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään suomalaisille tuttu alkeellinen kesämökki, vaan tilava ja hyvinvarustettu asunto kolmikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa ja parvekkeelta upea näkymä vuorille. Yhteisissä tiloissa pääsimme rauhassa nauttimaan uima-altaasta, saunasta ja poreammeesta, erittäin rentouttava alku lomalle herkullisen french toast -aamiaisen päälle! Kävimme myös lyhyellä kävelyretkellä ihailemassa White River National Forestin maisemia ennen ajomatkaa Grand Junctioniin. Varsinainen kuntoilu ei vuoristossa olisi tullut kyseeseen, sen verran ohuelta ilma tuntui ja vuoristotaudin oireet ilmoittelivat heti itsestään hengästymisen ja päänsäryn muodossa.

Näkymä loma-asunnon parvekkeelta

Korkeimmilla vuorilla on lunta kesälläkin

Noin puolet lomasta majoituimme ystäväperheen luona Grand Junctionissa, missä vietin myös lukioaikoina vaihto-oppilasvuoden. Kyseessä on pieni kaupunki Coloradon länsiosassa vain muutaman kymmenen mailin päässä Utahin rajalta. Kaupunki sijaitsee laaksossa, jota ympäröivät vuoret kolmesta ilmansuunnasta. Alue on pääosin kuivaa ja karua, mutta kastelun avulla laakson alueella kasvatetaan mm. hedelmiä ja harrastetaan viininviljelyä. Alue on kuuluisa etenkin persikoistaan, mutta valitettavasti näin alkukesästä ei kaikkia paikallisia herkkuja vielä päässyt maistelemaan. Pääsimme kuitenkin vierailemaan useilla viinitiloilla ja maistelemaan niin perinteisiä viinejä kuin erikoisempia hedelmä- ja marjaviinejäkin. Kullakin tilalla sai maistaa viittä viiniä ilmaiseksi, minkä jälkeen maistelua olisi voinut jatkaa dollarin hintaan per viini. Tiloilla myytiin viinien lisäksi marjahilloja, hunajaa, toffeeta ja oheistuotteita, joten tuliaisia tällä iltapäiväretkellä löytyi kiitettävästi.
Osa viinitiloista sijaitsee aivan vuorten kupeessa

Luonnonkauneutta Coloradossa riittää eikä Grand Junction lähialueineen ole mikään poikkeus. Kaupungin länsipuolella sijaitsee Colorado National Monument, lukuisten kanjonien halkoma vuoristoalue. Monumentin tarjoamista huikeista näköaloista on helpointa nauttia auton kyydistä käsin, mutta alueella voi halutessaan ja kunnon salliessa myös patikoida ja pyöräillä. Myös autotien varrella on vähän väliä näköalapaikkoja, joille voi parkkeerata menopelinsä ja pysähtyä ihailemaan maisemia ja ottamaan valokuvia. Talvella vuoristotiet voivat ajoittain olla vaarallisen liukkaita ja kesäkelilläkin vähän hirvitti, koska aivan tien vieressä on välillä hurja pudotus maahan eikä kaiteitakaan joka paikassa ole. Näköalat kuitenkin ovat mahtavia, joten korkean paikan kammot on syytä hetkeksi unohtaa.  Alue kannattaa ehdottomasti katsastaa auringonpaisteella, koska silloin kallioiden punertava väri tulee parhaiten esille. Itse olimme liikkeellä iltasella lähellä auringonlaskua, joten paras valaistus oli jo ehtinyt hiipua. Toisaalta auringon laskiessa taivas värjäytyi mitä ihanimmilla väreillä. 
Colorado National Monument

Toinen lähialueella sijaitseva luonnonkaunis kohde on Grand Mesa, maailman korkein litteähuippuinen vuori. Mesa ei ole yhtä karu kuin Monument, vaan varsinkin alkukesästä varsin vehreä paikka. Talvella alueella voi mm. hiihtää, lasketella ja moottorikelkkailla, kesällä puolestaan kalastaa ja metsästää. Korkeisiin paikkoihin tottumattoman tulee edelleenkin muistaa, että vuorilla tulee etenkin alussa ottaa rauhallisesti. Mesalla onnistuin saamaan oman hengitykseni vinkumaan jo parin sadan metrin matkalla noustessa loivaa polkua pitkin järveltä takaisin autolle. Kyseessä ei ole kovin jyrkkä vuori, mutta parhaimmillaan sillä on silti korkeutta lähes 3 ja puoli kilometriä. 

Grand Mesan laella
Kaunis luonto on yksi Grand Junctionin ja Coloradon parhaista puolista, mutta kaupungissa riittää kyllä tekemistä, vaikka patikointi ei olisikaan oma juttu. Ravintoloita löytyy joka lähtöön ja shoppailla voi vaikkapa ostoskeskuksessa. Ruokakaupoistakin voi löytää vaikka mitä kivaa, itse löysin loppulomasta minttusuklaapurkkaa, joka tosin reissaa matkalaukussa jossain päin maailmaa vielä tänäkin päivänä. Mutta jospa sitä pian pääsisi maistelemaan! Walmartin ja Targetin kaltaisista sekatavarakaupoista mukaan tarttui mm. hampaidenvalkaisutuotteita ja kosmetiikkaa, joita Suomesta ei joko löydy tai jotka maksavat täällä tuplasti enemmän. Hyviä löytyjä voi tehdä myös kaupoista kuten Ross ja T.J. Maxx, jotka myyvät lukuisien eri ketjujen merkkivaatteita ja -asusteita huomattavasti huokeammin hinnoin alkuperäisiin verrattuna.
Grand Junctionissa myös sää on etenkin kesäisin kohdallaan, koko matkamme ajan saimme nauttia yli 30 asteen lämpötiloista. Auringonotto ja uiminen kuuluivat osaltaan omiin lomasuunnitelmiini, tosin nähtävää ja tekemistä oli niin paljon, että vain pieni osa lomasta lopulta kului auringossa loikoillessa. Mikään rantakohde Grand Junction ei sijaintinsa puolesta missään nimessä ole, mutta uiminen onnistuu helposti ainakin Lincoln Parkin isolla allasalueella, joskin kuumuus voi olla turhankin läkähdyttävää etenkin päivän kuumimpaan aikaan. Kaivattua viilennystä voi halutessaan hakea vaikkapa Dairy Queeniltä, uusi lempijäätelöni on ketjun S'mores Blizzard. DQ saisi jäätelöineen ja pirtelöineen mieluusti saapua myös Suomeen.
Grand Junction ja Colorado ylipäätään on oiva matkakohde, jos luonnonkauniit maisemat ja kesällä lämpimät ilmat viehättävät. Eräjormailu ei kuulu omiin suosikkiharrastuksiini, mutta tekemistä Grand Junctionissa ja lähialueilla olisi silti riittänyt vielä moniksi viikoiksi. Myös matkustaminen Coloradoon on nykyisin helppoa, sillä Icelandair lentää Helsingistä Reykjavikin kautta Denveriin n. 12 tunnissa. Toista oli vajaat kahdeksan vuotta sitten, kun matkustin Grand Junctioniin vaihtoon peräti kuudella eri lennolla! Matkakohteena Grand Junctionille ei voi antaa kuin täydet viisi tähteä, loistava yhdistelmä vähän kaikkea ja päällimmäisinä ihania ihmisiä :) Seuraavassa postauksessa lisää Yhdysvaltain reissusta, mutta tällä kertaa hieman isommista kaupungeista Coloradon ulkopuolella.