Kira Poutanen: Rakkautta on the rocks ja Rakkautta borealis

Viime päivinä olen lukenut Ranskassa asuvan Kira Poutasen kaksi uusinta kirjaa Rakkautta on the rocks (2011) ja Rakkautta borealis (2012). Molemmat kertovat suomalaisesta, mutta ulkomailla asuvasta Lara Autiosta, jonka elämänvaiheista on aiemmin julkaistu myös kirjat Rakkautta au lait (2009) ja Rakkautta al dente (2010). Aiemmissa romaaneissa päähenkilö Lara seikkailee Pariisissa ja Caprilla, kun taas nyt lukemissani miljöinä ovat New York sekä uusimmassa Suomen Lappi. 

Lara on suoraan sanottuna melko onneton hahmo, joka onnistuu aina sähläämään kaiken eikä todellisuus juurikaan seuraile hänen loistavia suunnitelmiaan. Rakkautta on the rocks -romaanissa sydänsuruinen Lara muuttaa päähänpistona Isoon Omenaan opiskelemaan muotisuunnittelua. Kämppiksekseen hän saa eläväisen homopojan Jimmyn. Parivaljakko haaveilee elämästä Sex and the Cityn tyyliin, mutta tietysti Laran ollessa kyseessä kaikki (tai juuri mikään) ei oikein mene putkeen.  

Rakkautta borealis -kirjassa Lara puolestaan matkustaa poikaystävänsä kanssa Lappiin aikomuksenaan manipuloida sitoutumiskammoinen siippa kosimaan häntä upean romanttisissa maisemissa. Perillä Lara saa idean omasta elämysmatkatoimistosta, joka järjestäisi naisille suunnattuja hemmottelumatkoja Lappiin. Loman ajan Lara keskittyykin etupäässä haaveiluun, sillä poikaystävän kanssa sukset menevät ristiin jo alkumatkasta, eikä vanhempien ja kiinnostavan joulupukin (?!) ilmaantuminen matkakohteeseen suoranaisesti paranna tilannetta.

Olin innoissani napatessani kirjasarjan romaanit lainaan sopivasti joululomalle (muistelen nimittäin pitäneeni aiemmista osista), mutta molemmat jatko-osat olivat melkoisia pettymyksiä. Päähenkilön höpsöys, lapsellisuus ja hauskoiksi tarkoitetut jutut eivät yksinkertaisesti jaksa naurattaa, eivät ainakaan näin monen kirjan verran. Kirjat on selvästi suunnattu aikuisille naisille, onhan Larakin jo 28-vuotias, mutta silti hänen juttunsa ovat lähinnä yläkoululaisen tasolla. Hänen mielialansa ja -halunsa vaihtelevat kuin teinillä, eivätkä toistuvat eipäs juupas -kuviot jaksa kiinnostaa lukijaa kovin pitkään. 

Romaanit kaipaisivat mielestäni edes jonkinasteista syvyyttä ja kosketuspintaa todellisuuteen, vaikka humoristisesta ja kevyestä kirjallisuudenlajista onkin kyse. Plussaa tulee lähinnä houkuttelevista kirjojen kansista ja siitä, että joku sentään Suomessakin (tosin Ranskasta käsin) kirjoittaa chick litiä. Toivoisin vain, että jatkossa Suomessakin chick lit voisi nousta ulkomaisten esikuviensa tasolle. Kirjoille annan yhteisarvosanaksi yksi ja puoli viidestä.

P.S. Mikäli tiedossasi on kotimaisia tai ulkomaisia chick lit -suosikkeja, niin kerro ihmeessä vinkkisi tulevaisuuden varalle! :)