Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli

Espanjalaisen Carlos Ruiz Zafónin Enkelipeli (suomennettu 2009) oli joutunut odottamaan vuoroaan kirjahyllyssäni jo hävyttömän pitkään. Viime kuussa julkaistiin suomennos kirjailijan kolmannesta aikuisten romaanista Taivasten vanki, joten päätin viimein lukea kirjasarjan toisen osan päästäkseni lukemaan seuraavaa. Edellämainitut teokset ovat jatkoa kirjailijan vuonna 2001 ilmestyneelle Tuulen varjo -romaanille, joka on saavuttanut maailmanlaajuisen suosion. 

Enkelipelin päähenkilö on nuori David Martín, joka kasvaa nuoresta pojasta lehden toimituksen kautta kirjailijaksi 1900-luvun alkuvuosikymmenien Barcelonassa. David kirjoittaa ahneelle kustantajakaksikolle Kirottujen kaupunki -nimistä romaanisarjaa, kunnes hän saa salaperäiseltä pariisilaiskustantajalta Andreas Corellilta vastustamattoman tarjouksen. Kustantaja lupaa Davidille 100 000 frangia, jos nuorukainen kirjoittaa hänelle tilausteoksen. Kuolemansairas ja köyhä kirjailija ottaa tehtävän vastaan tietämättä päätöksensä seurauksia. 

Uuden toimen myötä Davidin terveydentila kohenee merkillisesti ja hän alkaa kirjoittaa tilattua tarinaa. Hän muuttaa ihailemaansa tornitaloon, missä on aiemmin asunut Diego Marlasca -niminen kirjailija. Davidille selviää, että talon entinen omistaja on vuosia aiemmin kuollut hämärissä oloissa. David ryhtyy selvittämään Marlascan kohtaloa, mutta mitä enemmän hän saa selville, sitä enemmän hän huomaa elämänsä muistuttavan edesmenneen miehen kohtaloa. David uppoaa yhä syvemmälle menneisyyden salaisuuksiin, kunnes helppoa ulospääsyä onnettomasti paisuvasta tapahtumavyyhdistä ei enää ole.

Edeltäjänsä tavoin myös Enkelipelissä vieraillaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalla, missä Davidin ja Diego Marlascan tiet risteävät. Samoin romaanissa on tallella jo Tuulen varjosta tuttu synkkä miljöö, mystinen tunnelma ja loppua kohti tihenevä juoni. Romaaneja voi lukea itsenäisinä teoksina, joskin suosittelen vahvasti lukemaan myös Tuulen varjon, ellet vielä ole kyseiseen mestariteokseen törmännyt. 

Enkelipeli sisältää sopivassa määrin mysteeriä, jännitystä ja rikoksia romantiikkaa unohtamatta. Carlos Ruiz Zafónia on ylistetty yhdeksi aikansa parhaimmista espanjalaiskirjailijoista ja minä olin Tuulen varjon luettuani valmis liittymään tähän kuoroon. Enkelipeli ei mielestäni yllä täysin edeltäjänsä tasolle ehkäpä lähinnä siitä syystä, että edellinen romaani nousi heti omalle suosikkilistalleni, minkä myötä odotukset tätä kirjaa kohtaan olivat kovin korkealla. Romaani lähtee liikkeelle omaan makuuni liian hitaasti, joskin tarinan lopusta pidin kovasti.

Romaanille annan tähtiä kolme ja puoli viidestä ja jään odottamaan milloin saisin kirjastosta käsiini Taivasten vangin.